PART 5, PITKIN VARANGIN RANTOJA

Kohti Pykeijaa, mutta hitaasti...

Tirppoja kuvatessa ja erityisesti kuvia selatessa meni sen verran myöhään, että pienen pohdinnan jälkeen päätin jäädä Bird Parkin portille yöksi. Tekstarin laitoin omistajalle, ettei joku valvontakamera hälyytä häntä paikalle. Eipä tuo noteerannut kuinkaan. Ajattelin myös, että jos valo on aamulla hyvä niin josko vaikka jokunen lentokuva natsais. 

Valitettavasti joudun kertomaan ettei natsannut! Vanhan miehen reaktiokyky ei vaan riittänyt pieneltä etäisyydeltä, pitkällä linssillä nopeisiin pyrähdyksiin. Yritystä oli, tulosta ei, onneksi ei palanut filmiä!

Näistä "lentokuvista" ei paljon ilahtuisi kohde jos ei kuvaajakaan. 

Jääkaappi vaati täydennystä, se olisi hyvä tehdä Vadsössä käydessä. Taas piti hiipimällä hiipiä, jotta Saksan baanoille tehty "citycamper" pääsi asfaltille. Aivan selvästi kuulin sen huokaisevan helpotuksesta kun renkaat tavoitivat mustan alustan, tai olinkohan se sittenkin minä? Kaikki kaapit seinällä, ei pohjakosketuksia eikä edes kiveen kolahtanut mikään paikka.

Vai pitäiskö siirtyä tähän luokkaan, ehkä hiukan paremmin tavoittaisi kohteita. Mutta heti kohta toisaalta maastopyörä ja jalat on keksitty! Ovat jopa ihan käyttökelpoisia. 

Vadsöhön siis! Mitäpä siitä sanoisi, 6200 asukasta, jotenkin enemmän kaupunki kuin Vardö, ehkä sitä aivan syystä sanotaan Norjan pienimmäksi suurkaupungiksi johtuen monimuotoisesta taustastaan. Alueella on asunut omissa kaupunginosissaan suomalaisia ja norjalasia, mausteena saamelaisia ja Kuolan niemimaan pomorikaupan, venäläisten, vaikutus. Suomalaisasutuksen keskus aikoinaan, kieltä pyritään ylläpitämään edelleen, minä vaan en kuullut sanakaan suomea ennen Pykeijaa. 

Alkamassa olivat jotkut messut, markkinat tai muut hulinat ja minä päätin karata rauhallisempaan ympäristöön. Eipä muuta kuin 36km pyrähdys Nessebyn kirkolle. 

Nessebyn hallinnollinen keskus on Varangerbotn vuonon perukalla, mutta kuvan kirkko ja Nessebyn kylä ovat n.12km ennen sitä.

Kirkon takana on kallioita ja niiden keskellä pieniä lampia, joissa ... mitäpäs muuta kuin kahlaajia ja runsaasti. 

 Kun kävelin tuohon lammen rantaan, linnut tietysti pakenivat, mutta kun istuin hetken hiljaa kivellä niin ne pyrähtivät takaisin.

Suokukko naaraat olivat hiukan varovaisempia, mutta tylli tepasteli rohkeasti muutaman metrin päässä.  

                                                                                   

Tuossa se pasteeraili edes takaisin ja söi lounasta.

Kelpasi siinä lämpimällä kivellä istuskella, ei tehnyt erityisesti mieli mihinkään.

Ja kun hiljaa malttaa olla niin uteliaita riittää. Tuokin kävi katsomassa ihan lähellä ja ilman mitään paniikkia hyppi sitten omille teilleen







Vaikka kello ei ollut kuin yhden-kahden paikkeilla niin jostakin syystä tunsin kiusausta jäädä siihen kirkon eteen, yöpyä siinä. Jotenkin rauhoittava paikka. Kirkon vasemmalta puolelta pääsee ajamaan ihan rantaan asti, siinä olisi taas yksi mahtava puskaparkki.

Tomppa sanoi että 73km Pykeijaan. Kummallista, kuinka paljon sain siihen kulumaan aikaa. Mutta kun koko ajan piti pysähdellä, juoda kahvia ja katella. Ei oikein tehokkuudesta voi puhua samana päivänäkään.

E6 Varangerbotnista kohti Kirkenesiä on erittäin hyvää ja leveää tietä, siltä Pykeijaan erkaneva Fv355 on kapea, mutkainen ja mäkinen. Välillä aivan uutta, sileää pintaa sitten taas pätkä karheaa asfalttia, mutta aivan ajettavaa tietä niin isolla vaunulla kuin bussilla tai rekalla. Tiestä ei siis ollut kiinni että olin perillä Pykeijassa vasta joskus kuuden paikkeilla illalla.

Heti kylään tullessa on risteys oikealle, siellä alhaalla on toinen "camping-alue", lähinnä nurmikko rannassa, varustuksena puucee, tynnyristä tehty grilli ja hieno maisema. Hinta on 50Nkr/yö. Multa lipsahti risteys ohi ja ajoin kylän läpi toiselle reunalle Jäämeren Saunan alueelle. Siellä sama varustus hiekkakentällä, mutta saa myös sähkön, ei niin viihtyisä ja huomattavasti kalliimpi, olikohan multa 200Nkr sähkön kanssa. Sauna, suihkut, WC Jäämeren Saunalla, jonne matkaa oliskohan 300m.

Kävin maksamassa paikkani Jäämeren Saunalla. Elsa puhui mukavan kuuloista suomea, täysin selvää ja ymmärrettävää, mutta nuotti kuulosti oudolta ja hauskoja sanoja joukossa.

Näkymä kylään päin, Jäämeren Sauna oikeassa laidassa.

Veden ääreen vaan on päästävä

Paljoa ei parane ottaa kuppia, ettei toikkaroi Jäämereen ;-))








Sanotaan ettei Pykeijassa ole mitään, nähtävyys on itse kylä. Osittain se on totta, mutta kyllä siellä on loistavia paikkoja kalastajille, mukavan näköinen ravintola (jossa tosin oli yksityistilaisuus kun ajattelin käydä syömässä, laatu jäi siis varmistamatta).

Samoilla riivanteilla liikuvilta orgilaisilta sain erinomaisen vihjeen sopivasta päiväretkestä yli tunturin vanhaan kalastajakylään. Sinne siis huomenissa!