Kuten kaikki kaksi lukijaani tietysti ;-) muistavat, olin Pohtiolammella myös vuosi sitten. Ajatuksena oli tälle kesälle varata kuvauspaikka piilokojuista lammikon rannasta, mutta myöhästyin hieman. Ne tulivat varattaviksi 11.1. ja kun asian muistin pari päivää myöhemmin, ei tyhjää enää ollutkaan. Varasin siis uusinnan tornikojusta, jossa olin viimeksikin. Kertaus on jne... (yritän lohdutella itseäni).
Ainahan sitä voi kuvitella, että parantelee kuviaan. Kalusto oli nyt parempi, mutta en minä edelleenkään siten onnistunut kuin toivoin. Jotakin kuitenkin.
Viimevuotiseen juttuun tästä , en ala selitellä sääksistä enkä paikasta enempää, koska tuolta ne höpinät löytyy, jos kiinnostaa.
Elokuussa kalastusta harjoittelevat tämän vuoden poikaset. Pohtiolampi on siihen hommaan helppo paikka, koska kalaa on ja allas on soppelin matala. Silti pettymyksiä tulee, kala putoaa tai ei edes tartu kynsiin. Pettymystään kiljuen nuori lintu joutuu nousemaan ilman saalista. Näytti siltä, että joskus ne tekivät uuden iskun heti perään, mutta toisinaan poistuivat paikalta.
Nuoret linnut ovat tietysti hennompia ja sirompia kuin aikuiset, mutta kyllä nekin kunnon pärskeett saavat aikaan iskiessään veteen.
Toisinaan käy pikkasen parempi tuuri ja saalista tarttuu molempiin jalkoihin. Siinä ei parane paljoa asetella kalaa kuljetusta varten, kunhan mukana pysyvät.
Iskuja tuli toisen kuvauspäivän aamuna ja aamupäivänä niin paljon, että sekosin laskuissa, mutta arviolta yli 30. Ensimmäinen läsähti jo klo 6.20 ja viimeinen ehkä 13-14 välillä, en sitä ihan tarkalleen katsonut. Edellisenä iltana 18-21 ei yhtäkään.
Arvioisin että osimmoilleen 40% meni harjoitteluksi, kyllä nämä siis jo ihan hyvin saivat saalista ylös. Viime vuonna en muista yhtäkään huti-iskua kun asialla olivat aikuiset linnut. Muutenkin nämä iskivät suoraan ilmasta, eivätkä kytänneet puussa tai kelossa kuten viimeksi.
Pesällekköhän ne kuitenkin menevät ruokailemaan, tai lentäväkö vain kauemmas metsään syömään.
Kuvausvuorokausihan alkaa klo 18 ja päättyy seuraavana päivänä 17.30. Ensimmäisen päivän iltana olin just saanut kameran irti jalustasta ja pois kuvausaukosta kun huomasin koivun latvassa harmaahaikaran. En ole sitä koskaan ennen luonnossa nähnyt ja ensimmäinen hölmö ajatuksen välähdys oli, että EI ole mahdollista, KURKI puussa. Toki saman tien älysin, mikä se on (oikeesti, ihan ite). Varovasti ujutin kameran takaisin aukkoon ja käsivaralta sain pari kuvaa. Kun sitten yritin säätöjä paremmmaksi ja olin valmis jatkamaan kuvaamista ei enää ollutkaan kohdetta. Mutta onneksi tuo sentään!
Tästä sääksisäätiön sivuille , siellä ovat osoitetiedot ja muu tarkempi informaatio, jos joku vaikka intoutuu paikalle. Altaalla on mahdollisuus myös käydä vain katsomassa, tuurissa sitten on, osuuko isku kohdalle jos ei pitempään viivy
Ensivuonna alas piilokojuun, tornista voisi korkeintaan yrittää syöksyjä, mutta en oikein uskaltanut siinä vaiheessa kovasti kameran kanssa toikkaroida, jotta arat linnut saivat saalistaa rauhassa.
