Tämän piti olla enemmän matkailuaiheinen blogi, mutta onneksi aloittaessa tuli mainittua myös valokuvaus, koska sille puolelle tämä nyt, ainakin hetkeksi, kääntyy . Valmiiksi suunniteltu Lofoottien reissu jäi toistaiseksi, mutta josko elokuussa tai sitten ehkä - kenties - mahdollisesti....?
Enemmän kuvia:
https://picasaweb.google.com/107939971813467120222/KalasaaskiPohtiolampi?authkey=Gv1sRgCJGD85Lt34nKqAE
Kotomaata matkaillessa poikkesin katsomaan Kangasalle (Kangasalalle?) Pohtiolammen sääksikeskusta. Ennakkoon olin tarkistanut että kaikki kuvauspaikat ovat varattuna, mutta pääseehän yleisötorniin katsomaan ainakin lampea. Perillä tuli iloinen yllätys, kun ylätornissa oli tontteja vapaana, sinne siis kassan kautta, kiitos.
Kokeneet luontokuvaajat sanovat että puhki kuvattu paikka ja aihe, toisia ei ehkä kiinnosta koko juttu, mutta itselleni jälleen uusi ja ennen näkemätön tapahtuma.
Sääksi eli kalasääski on melko suuri kokoinen lintu, siipiväli yli 150cm, Suomessa niitä pesii n. 1200 paria. Sitä sanotaan kömpelöksi lentäjäksi, mutta ei se minusta siltä näyttänyt ilmestyessään kaartelemaan lammen päälle ja tehdessään iskun veteen.
Kuvauspaikka vuokrataan siis vuorokaudeksi kerrallaan ja vuoro alkaa klo 18.00. Kojuja on useampia alhaalla lammen rannassa ja uusimpana ylätorni, jossa on 4 paikkaa. Alakojut ovat erittäin kysyttyjä (ja kalliita). Kun joskus maaliskuulla katsoin, ne oli varattu jo silloin koko kaudeksi. Kuvaajia tulee ilmeisesti ympäri Eurooppaa, nytkin siellä oli norjalaisia ja puolalaisia ihan ammattilaisen näköisiä kavereita, ainakin varusteista päätellen.
Ylätorni on kauempana eikä 400 millinen oikein sieltä riittänyt, mutta rankasti croppaamalla jotakin tulosta kuitenkin tuli. Syöksystä en tällä kertaa edes yrittänyt, mutta iskusta ja lentoon lähdöstä sitten enemmän.
Kojussa vietimme toisen kuvaajan kanssa jotain 20-21 tuntia, joten yöunet jäivät lyhyiksi. Vähän turhaan sillä ensimmäinen isku aamulla tuli vasta klo 7.40 Aamun kuvasin selkälokkia, supikoiraa ja telkkää.
Näytti siltä, että tässä paikassa linnut käyttivät kahta erilaista saalistustapaa. Arempi sääksi lensi rantakoivuun, kyttäsi sen suojassa pitkään ja hartaasti kunnes iski sieltä. Yleisempi tapa oli se, että saalistaja ilmestyi kaartelemaan lammen päälle ja teki syöksyn sitten kun näki sopivan saaliin. Joskus se tapahtui parin kierroksen jälkeen, mutta kaartelu saattoi kestää myös useampia minuutteja.
En tiedä kuinka syvälle sääksi uppoaa iskiessään, mutta joskus se jää jopa kellumaan siipiensä varaan ennen kuin nousee hirmuisella roiskeella lentoon. Saalis mukana tietenkin.
Tästä se nousee!
Vaatii voimia, sillä kala voi painaa 500g, eikä se vapaaehtoisesti viimeiselle matkalleen lähde.
Ylemmäs vaan ja kohti pesää, jossa toivottavasti 2-3 poikasta odottelee syötävää.
Nyt näyttäytyneet sääkset olivat kaikki kokeneita kalastajia eikä huti-iskuja tullut yhtäkään, mutta elokuussa, kun nuoret alkavat harjoitella, saalista ei joka kerta nouse.
Hieno lintu, mukava kuvattava. Noinkohan joutuu ensikesänä prime-timeen tekemään ennakkovarauksen.
Lopetimme jo hyvissä ajoin ennen vuoron loppua kun sää meni sateiseksi ja tuntui vähän samalta kuin mummon moukarinheitto: "turha pyöriä jos ei irtoa..."
Mutta tulihan siellä vietettyä monta tuntia. Loppuajasta torkuttiin Jarin kanssa vuorotellen. Kun Jari hihkaisi että "tilanne päällä" olin sen verran tokkurassa että ryntäsin hänen kameransa taakse. No eihän niillä nyt väliä ollut kuin metri. On sitä isompiakin suunnistuvirheitä tehty!
