PART 5, PITKIN VARANGIN RANTOJA

Kohti Pykeijaa, mutta hitaasti...

Tirppoja kuvatessa ja erityisesti kuvia selatessa meni sen verran myöhään, että pienen pohdinnan jälkeen päätin jäädä Bird Parkin portille yöksi. Tekstarin laitoin omistajalle, ettei joku valvontakamera hälyytä häntä paikalle. Eipä tuo noteerannut kuinkaan. Ajattelin myös, että jos valo on aamulla hyvä niin josko vaikka jokunen lentokuva natsais. 

Valitettavasti joudun kertomaan ettei natsannut! Vanhan miehen reaktiokyky ei vaan riittänyt pieneltä etäisyydeltä, pitkällä linssillä nopeisiin pyrähdyksiin. Yritystä oli, tulosta ei, onneksi ei palanut filmiä!

Näistä "lentokuvista" ei paljon ilahtuisi kohde jos ei kuvaajakaan. 

Jääkaappi vaati täydennystä, se olisi hyvä tehdä Vadsössä käydessä. Taas piti hiipimällä hiipiä, jotta Saksan baanoille tehty "citycamper" pääsi asfaltille. Aivan selvästi kuulin sen huokaisevan helpotuksesta kun renkaat tavoitivat mustan alustan, tai olinkohan se sittenkin minä? Kaikki kaapit seinällä, ei pohjakosketuksia eikä edes kiveen kolahtanut mikään paikka.

Vai pitäiskö siirtyä tähän luokkaan, ehkä hiukan paremmin tavoittaisi kohteita. Mutta heti kohta toisaalta maastopyörä ja jalat on keksitty! Ovat jopa ihan käyttökelpoisia. 

Vadsöhön siis! Mitäpä siitä sanoisi, 6200 asukasta, jotenkin enemmän kaupunki kuin Vardö, ehkä sitä aivan syystä sanotaan Norjan pienimmäksi suurkaupungiksi johtuen monimuotoisesta taustastaan. Alueella on asunut omissa kaupunginosissaan suomalaisia ja norjalasia, mausteena saamelaisia ja Kuolan niemimaan pomorikaupan, venäläisten, vaikutus. Suomalaisasutuksen keskus aikoinaan, kieltä pyritään ylläpitämään edelleen, minä vaan en kuullut sanakaan suomea ennen Pykeijaa. 

Alkamassa olivat jotkut messut, markkinat tai muut hulinat ja minä päätin karata rauhallisempaan ympäristöön. Eipä muuta kuin 36km pyrähdys Nessebyn kirkolle. 

Nessebyn hallinnollinen keskus on Varangerbotn vuonon perukalla, mutta kuvan kirkko ja Nessebyn kylä ovat n.12km ennen sitä.

Kirkon takana on kallioita ja niiden keskellä pieniä lampia, joissa ... mitäpäs muuta kuin kahlaajia ja runsaasti. 

 Kun kävelin tuohon lammen rantaan, linnut tietysti pakenivat, mutta kun istuin hetken hiljaa kivellä niin ne pyrähtivät takaisin.

Suokukko naaraat olivat hiukan varovaisempia, mutta tylli tepasteli rohkeasti muutaman metrin päässä.  

                                                                                   

Tuossa se pasteeraili edes takaisin ja söi lounasta.

Kelpasi siinä lämpimällä kivellä istuskella, ei tehnyt erityisesti mieli mihinkään.

Ja kun hiljaa malttaa olla niin uteliaita riittää. Tuokin kävi katsomassa ihan lähellä ja ilman mitään paniikkia hyppi sitten omille teilleen







Vaikka kello ei ollut kuin yhden-kahden paikkeilla niin jostakin syystä tunsin kiusausta jäädä siihen kirkon eteen, yöpyä siinä. Jotenkin rauhoittava paikka. Kirkon vasemmalta puolelta pääsee ajamaan ihan rantaan asti, siinä olisi taas yksi mahtava puskaparkki.

Tomppa sanoi että 73km Pykeijaan. Kummallista, kuinka paljon sain siihen kulumaan aikaa. Mutta kun koko ajan piti pysähdellä, juoda kahvia ja katella. Ei oikein tehokkuudesta voi puhua samana päivänäkään.

E6 Varangerbotnista kohti Kirkenesiä on erittäin hyvää ja leveää tietä, siltä Pykeijaan erkaneva Fv355 on kapea, mutkainen ja mäkinen. Välillä aivan uutta, sileää pintaa sitten taas pätkä karheaa asfalttia, mutta aivan ajettavaa tietä niin isolla vaunulla kuin bussilla tai rekalla. Tiestä ei siis ollut kiinni että olin perillä Pykeijassa vasta joskus kuuden paikkeilla illalla.

Heti kylään tullessa on risteys oikealle, siellä alhaalla on toinen "camping-alue", lähinnä nurmikko rannassa, varustuksena puucee, tynnyristä tehty grilli ja hieno maisema. Hinta on 50Nkr/yö. Multa lipsahti risteys ohi ja ajoin kylän läpi toiselle reunalle Jäämeren Saunan alueelle. Siellä sama varustus hiekkakentällä, mutta saa myös sähkön, ei niin viihtyisä ja huomattavasti kalliimpi, olikohan multa 200Nkr sähkön kanssa. Sauna, suihkut, WC Jäämeren Saunalla, jonne matkaa oliskohan 300m.

Kävin maksamassa paikkani Jäämeren Saunalla. Elsa puhui mukavan kuuloista suomea, täysin selvää ja ymmärrettävää, mutta nuotti kuulosti oudolta ja hauskoja sanoja joukossa.

Näkymä kylään päin, Jäämeren Sauna oikeassa laidassa.

Veden ääreen vaan on päästävä

Paljoa ei parane ottaa kuppia, ettei toikkaroi Jäämereen ;-))








Sanotaan ettei Pykeijassa ole mitään, nähtävyys on itse kylä. Osittain se on totta, mutta kyllä siellä on loistavia paikkoja kalastajille, mukavan näköinen ravintola (jossa tosin oli yksityistilaisuus kun ajattelin käydä syömässä, laatu jäi siis varmistamatta).

Samoilla riivanteilla liikuvilta orgilaisilta sain erinomaisen vihjeen sopivasta päiväretkestä yli tunturin vanhaan kalastajakylään. Sinne siis huomenissa!

PART 4 PIKKU TIRPPOJA KUVAAMASSA

Muutama lintu vielä ja sitten päästään maisemafiilistelyyn

Josko vielä kestäisitte muutaman lintukuvan ja jutun, se kun alunperin oli tämän reissun ajatus. Niitä vaan on Varangilla niin paljon, etteivät ne loputtomasti jaksa kiinnostaa kiviäkään. Itseäni kyllä!

Hähää, sulla on kolmeseiskassa paha reikä!!!  

Ennen matkaa olin yhteydessä Vadsössä toimivaan yrittäjään (Arntzen Artic Adventures), joka järjestää lintu- ja muitakin arktisiaretkiä. Juuri tähän aikaan kuitenkin enempi vähempi. Hylkäsin siis sen ajatuksen ja ajattelin pärjäillä omillani. Leirintäalueen respassa oli kuitenkin ko yrittäjän esite, jossa maininta Vestre Jakobselvissä toimivasta Bird Parkista. Päätin pistäytyä katsomassa ihan vastaisen varalle. Tie sinne lähtee Anni joen toiselta puolelta, usko meinasi loppua kesken vaikka matkaa ei ole kuin parisen kilometriä. Tie oli nimittäin hiukan kuoppainen, mutta hiipimällä, hiipimällä pienemmälläkin maavaralla...

Lopulta pääsin perille, peri norjalaiseen tapaan ei mitään opastusta isolta tieltä ja vain pikku kyltti portilla. Paikalla hommissa oli kuitenkin James, joka olikin tosi ystävällinen ja hyvin englantia puhuva kaveri (siihen ei paljon tarvita että mun tason ylittää). Kertoi että sesonki ei tietenkään ole parhaimmillaan, mutta että lintuja on ja saisin kuvata niitä 200Nkr niin pitkään kuin halusin. "Puistossa" oli uudehko piilokoju, sen edessä hyvää taustaa vasten mahdollisuus kuvaamiseen. Bird Park on ehkä vähän harhaan johtava nimi, mutta toisaalta saattaahan se keväällä sellaisestakin käydä. 

Linnut olivat niin rohkeita, että ensimmäiset tiaiset tulivat lähi oksille kun James vielä esitteli paikkoja. James lähti muihin hommiin ja minä jäin laittelemaan kalustoa kohilleen. Kojusta oli erittäin mukava kuvata, linnut olivat lähellä, tausta "miun maun mukkaan" rauhallinen ja tuolilla istuen sai ammuskella. Että mikäpäs siinä!

Tähän aikaan vuotta siinä pyöri eniten talitiaisia, pari lapintiasta, viherpeippoja ainakin yksi pesue, yksi
järripeippo, pajulintu ja urpiainen.

Tai onko tuo tundraurpiainen, siitä saa esittää mielipiteitä. Molempia on ekspertit esittäneet.

Tätä veijaria en ollut aikaisemmin nähnyt, mutta lapintiainenhan se on.

Järripeippo, en tiedä, onko kesän poikasia tai muuten vaan hiukan rupsahtaneen näköinen.

Pajulinnuksi tämä on tunnistettu (en suinkaan itse).

Ja tämä veitikka on arvioitu punamyyräksi, joka halusi kovasti samoille ruoka-apajille, mutta ei ollut olenkaan niin rohkea kuin linnut.








Kiitos http://karavaanari.org kärsivällisestä tunnistusavusta Retkeilijä, Tsahkali, Gahpir, Kaija ja Captainkidd. Minä en näitä(kään) olisi kaikkia tunnistanut.

PART 3 VARDØ -VESTRE JAKOBSELV

Norjalaisilla on komeammat pilvetkin ;-)

Hornöyalta palatessa sumu oli jo niin sakea että näkyvyyttä ei juurikaan ollut. Päättelin että sama missä yönsä viettää ja hylkäsin ajatuksen yöpymisestä maailman laidalla Hamningbergissä. Ihan sama se illalla olikin, mutta aamu oli kirkas ja lähes pilvetön. Huono ei toki ollut yöpaikka vuonon rannalla, jossa aamulla sorsaperheet uiskentelivat.

Takaisin kaupunkiin ja katsomaan maailman pohjoisinta linnoitusta. Ensimmäinen huomio se että ympärillä oli hyvin hoidettu nurmikko, harvinaisuus pohjoisessa Norjassa. Vähän on mieleen hiipinyt ajatus jotta ihmisillä on täällä muutakin ajattelemista kuin nyysätä nurkkia. Tästä älköön kukaan päätelkö mitään meidän pihasta, eikä norjalaisten siitä parane tulla mallia ottamaan, pikemminkin päinvastoin.  

Ensimmäinen linnoitus kaupunkiin on rakenttu jo 1300-luvulla, nykyinen on kolmas. Sen ympäristössä on toimeenpantu laajat noitavainot. 1600-luvulla todettiin n. 90 henkilön harjoittaneen noituutta, suurin osa heistä tietysti naisia ja heidät tuomittiin poltettaviksi roviolla. Oikeuden pöytäkirjojen mukaan he olivat tapailleet paholaista Domenin noitavuorella mantereen puolella.

Hyvin hoidettu ympäristö ja mielenkiintoinen museo, jossa on viimesotienkin aikaista tavaraa.

Globus-II tutka-asema hallitsee näkymiä joka puolelta kaupunkia.

Kaikki ovat historiastaan ylpeitä niin myös norjalaiset. 

Palasin vielä satamaan ottamaan muutaman kuvan kun se eilen jäi vähän heikolle. Tapasin myös Hornöyalla yöpyneet suomalais tytöt. Olivat kovin tyytyväisiä ja keroitoivat että pitkin iltaa lunneja oli tullut lisää mereltä saarelle. Kyllä niitä siis siellä on, mutta ilmeisesti poikaset ovat jo niin isoja että hankkivat itse ruokansa ja missäpä se mukavampaa on aikaansa viettää kuin ruokapöydässä, lunnin siis merellä. 

Nyt alkoi sitten hidas matkanteko kun Vardöhön olin pyrkinyt mahdollisimman nopeasti, mikäpä oli kauniina päivänä vuonon rantaa ajella. Tompalle asetin määrän pääksi Vestre Jakobselv Campingin. Se on Varangin vuonon länsilaidan ainut camping. Matkaa peräti 91km, niinpä oiva tilaisuus poiketa Hamningbergissä. Huti tuli taas, risteys tulikin heti tunnelin jälkeen ja huomasin sen niin myöhään että olisi tullut äkkijarrutus, enkä halunnut sitä jonossa ajaessa tehdä. Enkä viitsinyt takaisinkaan kääntyä, seuraavalla kerralla siis. 

Hitaasti, ylen hitaasti eteni matka, kun koko ajan piti pysähdellä. 

Ekkeröy'ssä pysähdyin, ihan tien päässä on hauska museo ja kahvila. Siellä kannattaa poiketa. Lintuvuori on myös täällä, mutta sen nyt ajattelin ohittaa, koska en ole seudulla viimeistä kertaa. Toivottavasti!

Laskuveden aikaan

Vähän erikoisempi on norjalainen linnunpönttö, mikähän Perkinssi lienee, tai en tiedä olisko Volvo ;-))

Vadsön kohdalla hiukan jarrutin myös, mutta ajattelin palata sinne huomenissa, joten jatkoin siis campingille. 

http://www2.vj-camping.no/ 

Alueella on paljon mökkimajoitusta, ilmeisesti läheinen Anni-joki kerää kalastajat majoittumaan sinne. Ainakin kurahousu miehiä vapoineen siellä liikkui paljon, myös useita suomalaisia.

Oikein asialliset paikat molempien säiliöiden tyhjentämiseen, vettä helposti saatavilla ja suihkut hyvää perustasoa. Ei siis mitään valittamista, paitsi kun on puskissa oli tottunut mahtaviin näkymiin niin siitä puolesta joutui tinkimään. Mutta puolensa kaikessa.

Alueen respassa bongasin seuraavalle päivälle kohteen, mutta siitä seuraavaksi...

PART 2 VARDØ, HORNØYA

Onnellisten lintujen maassa!

Niin hienoa kuin Rahajärvellä onkin, jätettävä se vaan oli. Kun reissuun lähtöä ei ollut aikaa valmistella kuin muutama kuukausi, väistämätön seuraus on tietysti että unohtuuhan sitä asioita, semmosessa kiireessä. Ensimmäiseksi muistin toisen kaasupullon olevan tyhjä. Ehkä yhdelläkin pärjäisi, mutta ei vara jne…
Siispä Inarin Nesteelle! Oli muuten elämäni kallein kaasupullon vaihto (toistaiseksi) 32€. Ei meinannut kaveri uskoa kun kerroin, että edellinen maksoi 16,50. Kysyi että hakisinko Turusta aluksi vaikkapa 100 pulloa sillä hinnalla. En luvannut, ihan oli muuta mielessä.

Nämä ja jokunen muu kuva löytyy: https://picasaweb.google.com/107939971813467120222/HornYa

Järkimieheksi tunnustettu kaverini on useasti esittänyt ihmettelynsä, miksi ensiksi odottaa Suomen kesää monta monituista kuukautta, sitten pukea villapaita ja matkustaa Norjaan.... palelemaan. Toivottavasti jatko-osat antavat jotakin aavistusta miksi. 


Ajatus oli edetä vähien pysähdysten taktiikalla Vardöhön. Ei se ihan toteutunut, mutta iltapäivällä kuitenkin löysin itseni Strandgatanin päässä olevalta hiekkakentältä. Mainio paikka odottaa aamua ja pääsyä Hornöyan lintusaarelle, joka oli reissun pääkohde. Todella odottaa, sillä tuo yllä oleva maisemakuva on otettu joskus klo 03.00 kun uni ei vaan valoisassa tullut.

Rannassa oli lapintiirojen yhdyskunta, linnut puolustuvat paikkaansa aika agressiivisesti, en ymmärtänyt varoa niitä kun en tiennyt että ne tosiaan voivat iskeä päähän.  

Ensimmäinen kuljetus saarelle lähtee satamasta klo 9.00, lippuja saa I-pisteestä ja Nor Linesin toimistosta, edestakainen reissu maksaa 350Nkr. Matka saarelle kestää n. 10min. Olin aamukuljetuksessa ainut menijä (maanatai?), ei siis menty normaalilla pikku veneellä vaan kumiveneellä. Eipä siinä mitään, ihan hyvä keino, mutta kuvaaminen ei juurikaan tullut mieleen kun vene jyskytti aallokossa kuin vikuri hevonen. Istumapaikat oli hauskasti kahdessa jonossa, joissa istuttiin todellakin kuin hevosen selässä. Ilmeisesti oletetaan ettei saarelle usein minihamosissa mennä, tai mistäs minä tiedän.

Heti laiturille päästyä korvat täytti kajavien ja karimetsojen meteli, hieman myös haju nenää (tuoksusta ei voi puhua). Satamassa on uudehko katos, jossa penkkejä, lähinnä kai sateensuoja, lähellä on myös WC. Laituria vastapäätä jyrkänteellä on kajavien yhdyskunta. Älkää kysykö kuinka paljon niitä on, vastaan kuitenkin että paljon. Myös karimetsot asustavat sataman lähettyvillä. Niitä sanotaan olevan vain jokunen sata, mutta nyt kesän poikasten kanssa tuntui että niitä on joka puolella.


Vastaanottokomitea oli valmiina. 

"Huomio katse oikeaan päin. Oikeaan Sigmund, oikeaan!!!
Herra aloitteleva lintukuvaaja, Hornöyan lintusaari valmiina tarkastustanne varten. Vahvuus: 1 plus...no jaa, kukapa tietäisi! Ilmoitti karimetsojen päivystävä upseeri Runar von Guggenberg" 

Lintuja on niin paljon ja joka puolella, että jopa aloitteleva lintukuvaaja on runsauden pulassa. Mutta silti vasta jälkeen päin huomaa (taas kerran), mitä olisi pitänyt tehdä toisin. 

Laiturilta oikealle lähtee polku kohti majakkaa, sen vieressä on myös majakanvartijan talo, jonne voi varata yöpymisen. Siihen suuntaan siis.

"Minäkin käytän Royal Aquamarine piilolinssejä. Ne antavat katseelleni Jäämeren tenhoa! "

Majakalle mennessä näin vain yhden lunnin ja sitä juurihan minä olin tullut katsomaan. Onneksi sitten palatessa niitä oli tullut mereltä lisää. Samoin etelän kiisla, mutta jostain syystä ruokkia oli vain muutama yksilö. Vuodenaika?

Näkymä kaupunkiin päin, etualalla olevalla niemellä yöymispaikka

Globus II tutka-asema kaupungissa sekin. Virallisesti sen sanotaan seuraavan avaruusromua, mutta muitakin väitteitä on esitetty. 

Myös päällikkö oli vahdissa omalla tärkeällä paikallaan

Mutta myös pikku tirppoja näkyi

Kävin majakalla syömässä eväitä ja juttelemassa siellä yöpyvien suomalaisten tyttöjen kanssa. Palatessa alkoi sumu levitä mereltä päin ja majakka peittyi vähitellen näkyvistä.

Onneksi ei kuitenkaan vielä etupuolelle sillä siellä oli nyt lunneja, etelän kiisloja ja pari ruokkia.

Tämän sympaattisempaa lintua en vaan tiedä. Kuvittelen että tätä ovat klovnit käyttäneet kasvomaalaustensa mallina, hieman surumielinen, mutta kuitenkin terävä katse. 

Näitä kuvia nyt riittäisi, mutta katso lisää linkistä jos kiinnostaa:

https://picasaweb.google.com/107939971813467120222/HornYa

Sää oli saarella lämmin, tuulensuojassa varmaankin yli +20, sumun levitessä se tippui viiteentoista, mutta satanut ei missään vaiheessa. Kaikkiaan siis hyvin onnitunut päivä!