TYLSÄ KUVA

Kävin viikonloppuna kuvailemassa yhdellä lempipaikoistani. Oli niin tasaista valoa, kuin vaan pilvisenä helmikuun päivänä voi olla. Linnut pysyivät keskellä risukkoja, tai niin kaukana ettei 400 millinenkään oikein yltänyt. Kuvasin kuitenkin satoja ruutuja. Kun niitä sitten eilen selailin, juutuin yhteen, jota työstin hieman. Kuvassa ei ole oikeastaan mitään, mutta sain siitä kuitenkin kaivettua väriä keskelle ympäröivää sinisävyistä harmautta. 

Tässäpä kuva

Melkein masennuin kun ainut kommentti siitä oli: "tylsä". Jäin pohtimaan, että en sitten kuitenkaan osannut välittää sitä fiilistä, joka itselleni kuvasta syntyi. Eipä sillä niin väliä, eihän kuvalla ollut tarkoitus juustosiivua leivän päälle ansaitakkaan. Tuottaa vain iloa itselle, mutta olisihan se tietysti ollut hienompi homma, jos kuvan katsoja olisi kokenut jotakin samaa lampun syttymistä kuin itse. 

No tarkoittaa vain sitä, että kehittämistä taidoissa riittää. Siis kuvaajan, ei suinkaan katsojan.

Toinenkin asia mietityttää. Moni kuvaaja ajattelee että kuva(kin) luomuna ja piste. Mutta onko muokkaamiseen kriitisesti suhtautuvista hyväksyttävää "käpistelyä" kun ei tuollekaan tekeleelle ole muuta tehty kuin kaivettu vain esille ne värit jotka siinä valmiina olivat? 

Niin ja tietysti hiukan rajattu ja oikaistu (joka olikin vaikea homma kun kaikki linjat ovat vähän eri suuntaan vinossa). 

Että tämmöisiä mietteitä tänään! Kommentteja, mutta kahvin saa juoda ensiksi, ihan rauhassa!

LESS MILES, MORE SMILES

Lähialuematkailua Ohtakarilla

Aina ei tarvitse ajaa pitkältä päästäkseen nauttimaan karavaanarielämästä. Ohtakarin saaresta ja kalastajakylästä tuli kuntaliitosten myötä osa Kokkolan kaupunkia, joten siellä käydessä en pääse edes pois kotikaupungista, mutta silti, tai juuri siksi sinne vaan täytyy palata kerta toisensa jälkeen. On niin lyhyt matka, ettei edes "nisukahveelle" ehdi pysähtyä. Perillä vasta, mutta siellä ne maistuvat sitäkin paremmilta kun katse lepää aavalla merellä tai seuraa lokkien liitelyä kalasatamassa. 

Ohtakarin saari sijaitsee Vattajanniemen kärjessä, mantereeseen se on liitetty pengertiellä joskus 70-luvulla. Koordinaatit: 

64°05'22.3"N 23°24'21.1"E

Karavaanareille siellä on uudehkot, siistit huoltotilat ja SLEY:n leirikeskuksessa myös sähkötolppia, mutta jos et tarvitse sähköä niin huoltorakennuksen ympäristössä on kenttää majoittumista varten, aivan meren tuntumassa. 

Vattajanniemi on Pohjanlahden laajimpia lentohiekka-alueita, uimarantana se siis vetää vertoja vaikkapa Kalajoen Hiekkasärkille. Puuttuu vain kaikki sirkusmeininki. Tai no, onhan tietysti Katiska-baari, mutta siellä ei kyllä varmasti esiinny Tauski eikä Arja Koriseva. Wentus Blues Band sinne sopisi, en tiedä onko keikkaa suunnitteilla, tuskin. 

Vattajanniemen hieno hiekkaranta on 12km pitkä. Niemelle sijoittuu myös kiistelty puolustusvoimien harjoitus- ja ampuma-alue.

Pistäydy yöksi 

8-tietä matkaavalle karavaanarille Ohtakari on rauhallinen ja tutustumisen arvoinen levähdyspaikka. Matkaa sinne on Kokkolasta n. 45km pohjoiseen tai
8-tieltä n. 14km rannikolle läpi Lohtajan kirkonkylän, siis vain lyhyt poikkeaminen reitiltä sivuun.

Yöpyä voi myös pengertien varressa, kun astut ulos, olet uimarannalla. Saattaa olla, että pitkä suora herättää kesäyönä myös renkaanpolttajien mielenkiinnon. Omalle kahdalle sitä ei ole sattunut.

Ohtakarin saaressa majoittuvat aikoinaan kalastajat. Enää ei, nyt pikku talot on kunnostettu kesämökeiksi. Kylässä on kalastajamuseo, mutta oikeastaan alue kokonaisuudessaan on kuin museo, ja vielä luontomuseo kaupanpäälle.

Verkonkutojia saaressa on edelleen ja niillä saalistetaan, mutta ei kalaa.

Ohatkarissa on tunnusmajakka, Pooki, joka toimii myös näköalatornina. Pikaisen tutustumisen saareen voi tehdä kiertämällä luontopolun, mutta lintujen, kasvien, rantojen, kivien ja meren kuvaamiseen voi halutessaan käyttää aikaa rajattomasti. Eri vuorokauden- ja vuodenaikoina valaistus ja tunnelmat vaihtelevat. On lempeitä kesäpäiviä, hurjia syysmyrskyjä ja kaikkea siltä väliltä. Omat haasteensa niiden  kuvaamisessa on.

Kalastajat kuuluvat edelleen oleellisena osana Ohatakarille, vaikka ammattikalastajia ei enää taida montaa olla, jos yhtäkään, mutta osa-aikaisia onneksi sentään.