PART 3 VARDØ -VESTRE JAKOBSELV

Norjalaisilla on komeammat pilvetkin ;-)

Hornöyalta palatessa sumu oli jo niin sakea että näkyvyyttä ei juurikaan ollut. Päättelin että sama missä yönsä viettää ja hylkäsin ajatuksen yöpymisestä maailman laidalla Hamningbergissä. Ihan sama se illalla olikin, mutta aamu oli kirkas ja lähes pilvetön. Huono ei toki ollut yöpaikka vuonon rannalla, jossa aamulla sorsaperheet uiskentelivat.

Takaisin kaupunkiin ja katsomaan maailman pohjoisinta linnoitusta. Ensimmäinen huomio se että ympärillä oli hyvin hoidettu nurmikko, harvinaisuus pohjoisessa Norjassa. Vähän on mieleen hiipinyt ajatus jotta ihmisillä on täällä muutakin ajattelemista kuin nyysätä nurkkia. Tästä älköön kukaan päätelkö mitään meidän pihasta, eikä norjalaisten siitä parane tulla mallia ottamaan, pikemminkin päinvastoin.  

Ensimmäinen linnoitus kaupunkiin on rakenttu jo 1300-luvulla, nykyinen on kolmas. Sen ympäristössä on toimeenpantu laajat noitavainot. 1600-luvulla todettiin n. 90 henkilön harjoittaneen noituutta, suurin osa heistä tietysti naisia ja heidät tuomittiin poltettaviksi roviolla. Oikeuden pöytäkirjojen mukaan he olivat tapailleet paholaista Domenin noitavuorella mantereen puolella.

Hyvin hoidettu ympäristö ja mielenkiintoinen museo, jossa on viimesotienkin aikaista tavaraa.

Globus-II tutka-asema hallitsee näkymiä joka puolelta kaupunkia.

Kaikki ovat historiastaan ylpeitä niin myös norjalaiset. 

Palasin vielä satamaan ottamaan muutaman kuvan kun se eilen jäi vähän heikolle. Tapasin myös Hornöyalla yöpyneet suomalais tytöt. Olivat kovin tyytyväisiä ja keroitoivat että pitkin iltaa lunneja oli tullut lisää mereltä saarelle. Kyllä niitä siis siellä on, mutta ilmeisesti poikaset ovat jo niin isoja että hankkivat itse ruokansa ja missäpä se mukavampaa on aikaansa viettää kuin ruokapöydässä, lunnin siis merellä. 

Nyt alkoi sitten hidas matkanteko kun Vardöhön olin pyrkinyt mahdollisimman nopeasti, mikäpä oli kauniina päivänä vuonon rantaa ajella. Tompalle asetin määrän pääksi Vestre Jakobselv Campingin. Se on Varangin vuonon länsilaidan ainut camping. Matkaa peräti 91km, niinpä oiva tilaisuus poiketa Hamningbergissä. Huti tuli taas, risteys tulikin heti tunnelin jälkeen ja huomasin sen niin myöhään että olisi tullut äkkijarrutus, enkä halunnut sitä jonossa ajaessa tehdä. Enkä viitsinyt takaisinkaan kääntyä, seuraavalla kerralla siis. 

Hitaasti, ylen hitaasti eteni matka, kun koko ajan piti pysähdellä. 

Ekkeröy'ssä pysähdyin, ihan tien päässä on hauska museo ja kahvila. Siellä kannattaa poiketa. Lintuvuori on myös täällä, mutta sen nyt ajattelin ohittaa, koska en ole seudulla viimeistä kertaa. Toivottavasti!

Laskuveden aikaan

Vähän erikoisempi on norjalainen linnunpönttö, mikähän Perkinssi lienee, tai en tiedä olisko Volvo ;-))

Vadsön kohdalla hiukan jarrutin myös, mutta ajattelin palata sinne huomenissa, joten jatkoin siis campingille. 

http://www2.vj-camping.no/ 

Alueella on paljon mökkimajoitusta, ilmeisesti läheinen Anni-joki kerää kalastajat majoittumaan sinne. Ainakin kurahousu miehiä vapoineen siellä liikkui paljon, myös useita suomalaisia.

Oikein asialliset paikat molempien säiliöiden tyhjentämiseen, vettä helposti saatavilla ja suihkut hyvää perustasoa. Ei siis mitään valittamista, paitsi kun on puskissa oli tottunut mahtaviin näkymiin niin siitä puolesta joutui tinkimään. Mutta puolensa kaikessa.

Alueen respassa bongasin seuraavalle päivälle kohteen, mutta siitä seuraavaksi...