En vaan osaa pysyä poissa Ohtakarilta. Kun on joskus aikojen alussa sattunut syntymään kuraisen joen rannalle niin joku mystinen tuossa meressä maalaispoikaa kiehtoo. Herättää jopa vähän pelon sekaista kunnioitusta, mutta tukevasti rannalta sitä uskaltaa katsella vaikka ei laivurikurssia olekaan suorittanut, ei edes puosun. Joku sanoi että Ohtakari on hänelle pyhäpaikka, en ihmettele, hieno se on.
Oli ajatuksena kuvata tilhiä. Viimevuonna näihin aikoihin niitä oli Ohtakarilla isohko parvi, ei vaan ollut sopivia pelivehkeitä niiden kuvaamiseen. Nyt kävi päinvastoin, ei näkynyt tilhiä eikä pihlajanmarjoja. En tiedä oliko eväät syöty ja tilhet siirtyneet eteläisempään ruoka(juoma)pöytään tai eikö tänä syksynä ollut syötävää. Joka tapauksessa tilhien osalta hutireissu. Kuten muidenkin lintujen, pieni syysmyrsky ajoi linnut piiloon ja suojaan tuulelta metsikön kätköihin.
Mutta jos ei lintuja niin meren kohinaa ja aaltojen pauhua, niitä riitti. Onneksi aloitteleva lintukuvaaja pystyy pienellä vaivalla vaihtamaan päälle keltanokka maisemakuvaajan roolin. Eikä tee tiukkaakaan, siis roolin vaihto. Tulos on samaa tuubaa molemmissa rooleissa ;-))
Lauantai-iltana kuvasin myrskyävää merta ja sunnuntaina kauniissa syysauringossa näyttäytyi ruska parhaissa väreissään. Ei mikään hukkareissu! Hyvä oli Deffussa nukkua kuunnellen aaltojen soittoa.
