Laajalahden lintupiilossa varhain aamusesta asettui kuvattavaksi itselleni uusi tuttavuus, pajusirkku. Ei se mikään harvinaisuus ole, mutta kun se viihtyy kaislikoissa, ruoikoissa ja pajukoissa niin ei mikään kovin helppo kuvattava. Tällä kertaa se kuitenkin katsoi sopivaksi ruokailla kojun edestä niitetyllä alueella. Oikein sopiva paikka.
Paljon muitakin lajeja näkyi kauempana, tukkasotka, tavi, lapasorsa jne. Edellisenä päivänä nähty viiksitimali pysyi piilossa. Samoin kaulushaikara, jonka äänen sentään kuulin. Pari ruskosuohaukkaa kierteli ruovikon päällä. Hieno aamu!
Viikon kuvat myös
TÄÄLLÄ
Viikko 18
Ruskosuohaukka
Kylläpä passaa "luontokuvaajaharjoittelijan" tähän aikaan vuotta, lintuja on paljon joka puolella ja monen laisia. Kuvasin parina iltana ja yhtenä aamuna, tuloksena oli siedettäviä kuvia isokoskelosta, tavista, lirosta, merihanhista, kuovista yms yms. Ja sitten tämä ruskosuohaukka. Luulin sitä naaraaksi, mutta onneksi varmistelin, koiras se nimittäin kuitenkin taitaa olla.
Laajalahdessa olin tänä aamuna taas viiksitimalia yrittämässä kun tuo ilmestyi kiertelemään ruovikon laitamille. Taivas oli täysin pilvetön ja lintu pysytteli niin ylhäällä että tausta jäi kovin köyhäksi, mutta runsaasta tarjonnasta huolimatta haluan tälle viikolle tämän kun on ensimmäinen kuvani tuosta lajista. Ei mikään harvinaisuus tämäkään, mutta uhanalaisluokittelussa kuuluu silmällä pidettäviin.
Viikko 19
Valkoviklo
Tällä viikolla olisi taas kaiken sorttista kuvaa tyrkyllä. Olin Ullavan järvellä yhden illan ja aamun reissulla, siellähän oli lintuja aivan mahdottomasti, sekä nähtynä että kuultuna. Deffulla matkassa, hyvä yöpymispaikka ainakin tähän aikaan vuotta on uimarannan kohdalla. Patotie on hyvässä kunnossa ja sitä pitkin pääsee isollakin autolla hyvin. Eikä se kävelykään tietysti pahaa tee, luulisin.
Kuulluista itselleni erikoisin oli kaulushaikara. Olen sen aikaisemminkin kuullut, mutta nyt se "puhalteli pulloon" jossakin hyvin lähellä ja äänen voimakkuus yllätti täysin. Yöllä se kuului Deffun sisäänkin ja matkaa oli kuitenkin varmaan toista kilometriä siihen, missä sen illalla voimakkaimpana kuulin.
Nähdyksi ja kuvatuksi tuli silkkiuikku, tavi, joutsen, liro, lapasorsa, suokukko ja valkoviklo. Nähdyksi lisäksi joitakin epävarmoiksi jääneitä lähes mustia kahlaajia(?).
Valkoviklosta, silkkiuikusta ja tavista olisi "hyviä" peruspönöjä, mutta laitetaan nyt tämmönen lievästi toiminnallinen kuva. Ja valkoviklo siksi, että se ei ihan joka päivä, ainakaan takapihalla, tule vastaan. Kuva on otettu heti auringonnousun jälkeen, eikä valoa paljoa vielä osunut ruovikon reunaan. Heti herättyäni auton ikkunasta räpsätty.
Loppuviikosta oltiin lisäksi pienten ihmisten, Siirin ja Sannin, kanssa linturetkellä Vähäjärvellä. Siellä oli normilajien lisäksi pari härkälintua ja iso joukko tukkasotkia.
Ullavan järvi on hyvä lintujärvi, sinne pitää palata vielä useaan kertaan. Hyvä viikko muutenkin!
Viikko 20
Suokukko soitimella
Eletään lintukuvaajaharjoittelijan etsikkoaikoja. Lintuja on joka puolella ja paljon. Olen kuvannut tällä viikolla Kiponpauhassa tyllin, pikkutyllin, mustaviklon jne. Kaikki lajeja, joita en ollut vuosi sitten nähnytkään. Tai jos olin nähnyt, niin en kinnittänyt huomiota.
Viikon kuvaksi valikoitui kuitenkin tuo suokukko, jonka kuvasin Liminganlahdella. Olin siellä parin päivän rekellä ja torstaiaamun kuvasin suokukkojen soidinta. Yllä soitimen valtakukko, joka ei ollut mielestäni komein, mutta ehdoton kunkku. Soitimelta toivottavasti saan aikaan pikku tarinan, kunhan jaksan kaikki kuvat katsoa ja valikoida.
Liminganlahdella kuvasin myös punakuirin ja lapasorsan. Paluumatkalla lisäksi viirupöllön ja lapinpöllön.
Ei pöllömpi viikko!
Ja TUOLLA MYÖS
Viikko 21
Katse lepää
Eiköhän olisi maiseman vuoro. Lintujakin olisi tarjolla, kurkia, peipponen, kirjosieppo, puukiipijä jne.
Tuo näkymä on Siipyyn lintutornista, sen vieressä yövyin kun olin Turkuun menossa. 42m2 lava tosi korkealla. Ilmeisen hyvän muuttoreitin varrella. Kun kiipesin torniin, siellä oli pari bongaria, jotka olivat aivan innoissaan saatuaan havainnon valkosiipitiirasta. Melekosen harvinainen ilmestys. En minä sitä nähnyt, että sikäli on vielä tavoitetta. Bongaajat lähtivät ja jäin lavalle yksin. Meni siitä muuttajien parvia, isojakin, mutta en minä niitä tunnistanut, eikä ole väliäkään, kunhan katselin. Oli rauhallista, kaunista ja levollista.
Olkoon se tämän viikon tunnelmapala!
Viikko 22
To-tokkopa se hu-huomaa, kun pioiloudun korren taakse!?!
Marinkaisten rannoilla viettää aikaansa n. 100 yksilön kurkiparvi. Nuoria, pesimättömiä "joutolintuja", sanoo Puution Tuomo. Ne ovat olleet aika tarkasti samoilla paikoilla joka ilta, kun niitä olen tornista kiikaroinut. Tällä viikolla yritin lähestyä niitä kuvaustarkoituksessa, mutta kurjet voittivat ihan puhtaasti 6-0. Kun yritin hiipiä kuvausetäisyyksille, ne nousivat siivilleen, tekivät kierroksen ja laskeutuivat n. 200m päähän. Sama toistui kolmeen kertaan ja sitten luovuitin.
Tuo kuvan yksilö sen sijaan hiippailee tavallisesti Kiponpauhan ruovikossa. Voi olla että siinä on pesivä pari, tieltä tuo on kuitenkin kuvattavissa. Näyttää aivan siltä kuin se kuvittelisi olevansa piilossa, kun se jäykistyy paikoilleen korren taakse. En ole yrittänyt lähestyä sitä, jotta mahdollinen pesintä ei häiriintyisi. Auton ikkunasta muutaman kuvan räpsäytin.
Viikko 23
Taikametsä
Ensimmäisen kerran viikon kuva tulee myöhässä. Anteeksi kaikilta kahdelta (maksetulta) lukijaltani pyydän. Varakuva oli valmiina, mutta lähdin torstaina Ruunaankoskille Lieksaan ja arvelin, että josko sieltä jotakin... ja kyllähän sieltä. Tämä kuva on Neitikoskelle metsän läpi menevältä sillalta. Siitä kävelee joka kesä tuhansia ihmisiä, elikkä moni sen on nähnyt, mutta jotenkin se vaan vaikutti minuun. Kuumana kesäpäivänä siellä oli viileää ja valo siivilöityi sinne todella jännittävästi. Kuvassa vaikutusta on hiukan korostettu, neutraalilla harmaalla liukusuotimella.
Tai näin minä sen näin!
Viikko 24
Perhosta hikoiluttaa ;-)
Valitettavasti en vielä tiedä perhosen nimeä, mutta se on kuvattu Botanian trooppisessa perhospuutarhassa Joensuussa. Kosteutta oli niin paljon, että se pisaroi perhosen päällä. Näkyy tietysti paremmin klikkaamalla kuva isommaksi. Kunhan saan perhosille nimet niin yritän saada pienen jutun aikaiseksi tuoltakin.
Viikko 25
Kyläkaupan konttori silloin joskus...
Olen projektissa lähellä puoltaväliä ja nyt tuli viikko, jolloin oli ihan lähellä "kilauta kaverille" tilanne. Ei mennyt kuvauksien suhteen mikään niin kuin olin ajatellut. Joku kuitenkin löydettävä ja olkoon tuo Toivosen kotieläinpuistosta otettu kyläkauppiaan työpöydän kuva. Alue on kuvaamisen kannalta varmasti antoisa, mutta seurue, aika tai fiilis eivät passaanneet yhtään.
Viikko 26
Käki, Cuculus canorus, Common Cuckoo
Puolimatkan krouvi, palataanpa lintuihin taas. En ole koskaan nähnyt käkeä niin läheltä kuin Suomussalmen Martinselkosessa. Karhuja odoteltiin kun käki ilmestyi ensiksi n. 50m päähän ja sitten pajon lähemmäksi. Ensimmäinen ajatus kaukaa nähtynä oli, että joku haukka, mutta lähempää erottui nokka ja silmä, sitten ei enää ollutkaan vaikea tunnistaa. Karhujakin nähtiin ja kuvattiin, mutta sitä asiaa pitää vähän sulatella. Ei nimittäin ole aivan yksiselitteinen juttu.
Viikko 27
Päällekkäisvalotus
Tästä nyt muuta kuin että kunhan kokeilin päällekkäsivalotusta. Kolme kertaa sama kohde hiukka eri kulmasta, kamera yhdisti ja vähän Elementsiä päälle. Siinäpä se! En tavoittanut sitä, mitä hain, mutta kovasti kiehtoo tämän tyyppinen kokeilu. Jatkan harjoituksia.
Viikko 28
Ratsastuskilpailut
Olin ensimmäisen kerran ratsastuskilpailuissa. Upeita hevosia, hienoja ratsastajia! Taas kerran täytyy todeta, että vaikea tilanne kuvattavaksi kaikesta hienoudestaan huolimatta. Radalla on kaiken sorttista rekvisiittaa, ihmisiä ja vaikka mitä, liian tiukalle ei voi rajata, ei sekään näytä hyvältä. Liikkeen tuntua on vaikea taltioida, haastetta piisaa laidasta laitaan. Tämä kuva on lauantain kisoista alemmista sarjoista, mutta niin kaunis hevonen ja vähiten häiriötekijöitä, päädyn siis tähän. Kävin vielä tänään sunnuntaina paikkailemassa, meneillään ylempien sarjojen kisat, hyppäsivät ylhäältä, mutta en vaan saanut sellaista kuvaa, jossa olisi kaikki natsannut.
Viikko 29
"...fire walk with me"
Menee kovasti tunnelmasta toiseen. Olin Ohtakarilla kahlaajia (siis lintuja) kuvaamassa kun vasten auringon laskua käveli tämä kahlaaja. Näytti aika hienolta.
“Through the darkness of future past, the magician longs to see, one chance out between two worlds, fire walk with me!” Noin runoiltiin Twin Peaksissä
Viikko 30
Koko perhe ruokailee yhdessä
Korentoja piti kuvata lentoon, tai siis piti yrittää. Ei natsannut, mutta kun rantaheinikossa möyrii niin aina sieltä jotakin löytää, myös kuvattavaa. Kuva on otettu Kauhajärvellä Lapualla, triathlonistin maaliintuloa odotellessa ihan mukavaa hommaa.
Viikko 31
Suomen yleisin lintulaji
Rautavaarakohan se lauloi, että "tänään ei lauluja synny". Sama se pätee moneen muuhunkin juttuun, esim. juurikin nähin kuviin. Kaiken laista homman moskaa kasaantui töiden lisäksi niin, ettei millään ehtinyt kameraa ulkoiluttaa. Sunnuntai aamuun jäi, eikä silloinkaan mitään hurraa huutoja. Marinkaisten Kiponpauhasta sentään aina jotakin löytää. Liroja, pikkutylli, lokkeja, sorsia ja pajulintuja. Enpä olisi uskonut että pajulintu on Suomen yleisin lintulaji, mutta niin väittää Wikipedia ja Lasse J.Laine täsmentää että etelässä peippo, pohjoisemmassa päinvastoin.
Pian on taas aika kun ikävöi näitä olosuhteita. Kirkkaana aamuna 700 millisellä (1,4x 500mm) vapaalta kädeltä kuvasin tuon. Ei onnistu muutaman viikon kuluttua ;-)
Ihan omalla tunnistuksella tuon pajulinnuksi arvelen, korjatkaa kommenttiin jos onkin tiltaltti tai sirittäjä.
Viikko 32
Elokuun illat
Taas auringonlasku, mutta kun se vaan on niin hieno hetki. Super helteet jatkuivat vielä koko viikon, lämpötila huiteli yli kolmenkymmnen. Silloin lämmin ilta meren rannalla on parasta, mitä kuvitella saattaa.
Kuva on otettu Siipyyssä Kiilin venesatamassa. Mukava yöpymispaikka Turkuun mennessä.
Viikko 33
Nyt tarkkana (Kalasääski, Pandion haliaetus, Osprey)
Laitetaanpa lentokuva kalasääskestä, niitä kuitenkin vähemmän näkyy. Pohtiolammella kävin taas, ylätornissa kuten viimevuonnakin. Sattaa olla että kuvat vähän paranivat, mutta kovin saman laisia tietysti kuin viimeksi. Alakojuihin olisi päästävä, jotta jotakin uutta syntyisi.
Yritän koota pienen jutun kuvausreissusta kunhan ehdin.
Viikko 34
Puistokiitäjäinen, Carbus nemoralis
Koko kesän ollut mielessä että jotakin koppakuoriasia olisi mukava kuvata. Nyt kohdalle osui omalla pihalla tämä kuparihaarniskainen sarvikas. Ei aavistustakaan mikä se, enkä lyhyellä selaamisella löytänyt mitään vastaavaa. N. 2cm pitkä, maassa niitä oli kaksi, mutta tuo poseerasi vanhan viinimarjapensaan tuen päällä, eikä ollut millänsäkään vaikka aika läheltäkin kuvasin. Hengissä kuitenkin koska tuntosarvet ja purukalusto liikkuivat.
Jos nimi on tiedossasi niin laita kommentteihin. Lisään sitten.
Nopeasti se selvisikin, elikkä Puistokiitäjäinen, Carabus nemoralis
Viikko 35
Sinirinta, Luscinia svecica
Kaksi hankalaa kuvausviikkoa takana, kuitenkin tänään Vattajan Kalsonnokkasta sinirinta löytyi. Rauhaton tausta, mutta eipä tuo suostunut tulemaan tuon paremmin esille. Nätti lintu, nopea liikkeinen ja vaikea ruovikossa saada kuvaan. Tuosta sienestä jotakin syötävää kuitenkin löytyi ja jäi siihen hetkeksi hommiin.
Rannalla oli tyllejä ja muitakin kahlaajia, mutta mennään tällä.
Viikko 36
Minimalismiako?
Viikolta kertyi monen näköistä syksyistä lähi- ja makrokuvaa. Olin kotokylällä muutaman päivän ja kuljeskelin paljon aamusumuisilla pelloilla. Kastetta oli hämähäkin verkoissa, oksissa, lehdissä joka puolella. Kuvia kertyi paljon, luulen että parempiakin kuin tämä, mutta tähän nyt vaan mielistyin.
Viikko 37
Revontulet, Auroras Pudasjärvi 12.-13.9.
Tässä meikäläisen ensimmäinen yritelmä revontulista. Ruskaretkelle olin menossa kohti Kuusamoa kun huomasin että revontulia on odotettavissa. Kuusamoon en olisi ehtinyt, enkä oikein keksinyt muutakaan hyvää paikkaa niin kurvasin Syötteelle. Hiihtoreissuilta muistin Luontokeskuksen takana olevan suon ja ajattelin se sopisi kuvauspaikaksi.
Suo vaan oli talvisissa muistikuvissa paljon aukeampi kuin nyt. No, taas pitää lohduttautua sillä, että jostakin on aloitettava. Joka tapauksessa mahtava kokemus yksin suon laidassa kun taivas leimusi vihreänä. Vihreänä minä sen nimittäin omin silmin näin. Ikä on tehnyt tehtävänsä ja punertavat ja lilat sävyt näkyivät vasta kuvissa.
Muokkaaminen vaatii harjoittelua, mutta tämä nyt ensimaistiaisena. En esim. osaa korjata Samyangin 14 miilisen vääristymiä.
Viikko 38
Pähkänänkallio, Kuusamo
Ruskaretki eteni Kuusamoon, Konttaisen päällä olin vielä yhden alkuyön reposia kyttäämässä, mutta eipä niitä enää näkynyt. Pähkänänkalliolle oli päästävä vaikka tie on aika kamalaa asuntoautolle. Menin varmaankin puolisentuntia 10km matkaa.
Paljon kuvattu paikka, eikä ihme. Mahdottoman komea on Kitkajoki alhaalla. Paikalliset sanoivat, etteivät valot olleet ihan parhaat ja usvaakin hiukka vähemmän kuin viimevuonna, mutta hienoa silti.
Viikko 39
Tähän piti laskeutua kotka...
Niinpä, tähän ruskamaisemaan piti lasketua tänään kotka, näihin valoihin ja taustoihin. Samoin kuin eilen kun Hannu oli kojussa ja minä en. Tai niin kuin toissapäivänä 18 minuuttia sen jälkeen kun olimme Hannun kanssa postuneet kojusta.
Olisihan se passannut tuohon tosi hyvin, väreiltään ja muutenkin. Mutta tuli korppi, kaarne pahanilmanlintu. No, parempi sekin kuin varis.
Viikko 40
Tundrakurmitsa
Tätä kahlaajaa tunnistettiin ihan tosissaan. Kokeneetkaan eivät olleet aivan varmoja, olisi pitänyt nähdä siiven alusta, kainalo, kun se on musta kyseessä on tundrakurmitsa, jos vaalea silloin se on serkkunsa kapustarinta. Kuitenkin äänin 3-1 asiantuntijat päätyivät nuoreen tundrakurmitsaan, perusteena tukevahko nokka ja pitkät, tummat jalat. Harrbådassa, jossa kuva on otettu, oli tuohon aikaan molempia, enkä minä älynnyt siiven alustaa katsoa.
Viikko 41
Pohjantikka
Olisihan tuo nyt parempikin saanut olla. Joka tapauksessa ensimmäinen kuvani pohjantikasta. Hiukka kauempaa otin muutaman, joissa keltainen päälaki näkyy paremmin, mutta onhan tuossakin häivähdys. Ohtakarissa olin sunnuntai aamupäivän, ajatuksena kuvata pyrstötiaisia. Iso parvi niitä siellä olikin, mutta viihtyivät puiden latvoissa, eikä kuviin mitään mahdollisuutta. Olin jo pois lähdössä kun tuon huomasin. Ensiviikolla on vielä yritettävä joku aamu, josko osuisi hiukka paremmin.
Viikko 42
Viirupöllö
Tällä viikolla olen varovasti yrittänyt saavuttaa viirupöllön luottamusta. Kolmena päivänä kävin sitä katsomassa ja kuvaamassa. Ensimmäisellä kerralla vain näin sen, toisella sain kuvan kaukaa ja sitten se lähti. Samoin kävi aluksi tänään, mutta kun oli aikaa odotella niin vähitellen se päästi lähemmäksi ja lopulta saalisti pari myyrää eikä kiinnittänyt minuun mitään huomioita.
Saalistuksen jälkeen se vetäytyi nukkumaan, en yrittänytkään häiritä sitä enempää. Sinne se jäi nukkumaan ja minä yritän lähestyä sitä uudelleen ensiviikolla jos se vielä reviiriltään löytyy.
Viikko 43
Viirupöllö edelleen ;-)
Toinen viikko viirupöllön parissa, kahtena päivänä lähes kokopäiväistä kuvaamista. Vähitellen luottamus tuntui kasvavan, ja pöllöt päästivät aika lähelle. Mukava tunne jäi kuvaustilanteesta, josta lähti itse pois ja pöllö jäi paikalleen. Luulen, että sillä tavalla pöllö oppii huomaamaan, että aikeeni ovat hyvät, tai eivät ainakaan pahat.
Kuvauskaverini Jani on hommassa kilometrin edellä, tuntuu että hän voi suurin piirtein kuvata puun alta kun pöllö istuu alaoksilla. Ihailtavaa osaamista!
Toivottavasti homma jatkuu taas alkavalla viikolla, tilhet ja pieni parvi taviokuurniakin oli saapunut. Nekin ovat haaveissa.
Viikko 44
Taviokuurna
Viirupöllöt lähtivät Ohtakarista, ainakin siltä nyt näyttää. Vielä torstaina molemmat löytyivät, mutta eivät enää perjantaina. Etsin niitä ensiksi yksin, mutta en löytänyt. Apuun tuli iltapäiväksi vielä "petolintutohtori" Jani, jos joku pöllöt löytää niin hän. Ei vaan näkynyt, eikä kuulemma lauantainakaan.
Syitä tietysti mietittiin. Arvailuksihan se menee, mutta myyrien väheneminen ja/tai pitkään jatkunut kova tuuli, jopa myrsky, lienevät todennäköisimmät. Ei pienoiskiväärikään taida täysin pois suljettu olla, valitettavasti.
Pitkään niitä saimmekin seurata ja kuvata. Hieno jakso!!!
Pöllöjen ohessa näkyi tietysti muitakin lintuja, näyttävimpiä tilhet ja taviokuurnat. Tihiä vain pieni parvi, mutta taviokuurnia oli paljon. Useita parvia, ehkä yhteensä 60. Ohtakarin pihlajat vaan ovat hiukan ongelmallisia taustojen suhteen, mutta tuossa nyt yksi rauhallisimmista taustoista, joissa lintukin on siedettävästi.
Myös hippiäiset ovat kadonneet, pyrstötiaiset vähentyneet. Pähkinänakkeleita on useita, ainakin kahta alalajia. Bongarit etsivät verkoilla kolmattakin, mutta ilmeisesti eivät löytäneet. Dna se lopullisesti vahvistaa.
Viikko 45
Marraskuu, harmaa
Harmaata tuhnua, alkuviikosta kun oli valoa ei päässyt kuvaamaan. Lauantai oltiin kuvauskurssin kanssa Harrbådassa. Jotakin piti yrittää, vähän meni väkisin vääntämiseksi. Poislähtiessä sentään 3 pulmusta löytyi niemen kärjestä. Liian hämärää pienten lintujen kuvaamiseen, samoin tänään aamupäivälläkin, mutta jospa ne vielä hetken pysyisivät tuolla ja ehtisi tulla hiukan kirkkaampi päivä.
Sitä odotellessa.
Viikko 46
Kuusitiainen
Harmaita päiviä lisää, vähissä on valo. Sannanrannalta pongasin hyvän tiaispaikan, lapintiaista lukuunottamatta muut löytyivät. Edelleen pyrstötiaiset kuvaamatta, nopeita, ylhäällä latvoissa tai muuten vaan ei osu.
Ei ollut ennestään kuvaa kuusitiaisestakaan. Siksipä se viikonkuvaksi.
Viikko 47
Onnenkoski
Vanha sanonta, työt haittaavat harrastusta, toteutui taas. Alkuviikko kului töissä, iltapimeällä ei huvittanut lähteä enää minnekään. Perjantaina oli lähtö kohti Turkua, Onnenkoskelle jaksoin ajaa ja tässäpä lauantai aamun sininen hetki sieltä.
Viikko 48
Kiviä
Tämmöstä tämä välillä on, kivistä, koleaa ja harmaata. Mutta puolensa siinäkin
Viikko 49
Pulmunen
Tasaisen harmauden keskelle osui yksi suht' selkeä aamupäivä. Se oli hyödynnettävä ehdottomasti. Siispä kohti maakunnan valoisinta paikkaa, ei se nyt kuitenkaan kovin aurinkoinen ollut, länteen kun nämä meidän rannat enimmäkseen aukee. Aurinko jäi niin matalalle tai hennon pilviverhon taakse, että edelleen sai tuskailla valon puutteen kanssa.
Eikä ollut paljon kuvattavaakaan, Ohtakarin rannalla on ollut pikku parvi pulmusia, nyt niistä ei löytynyt kuin yksi, joka liikkui vilkkaasti pitkin rantaa. Aallot ovat tehneet kauniita kuvioita rantahiekkaan, siihen olisin halunnut linnun kuvata, mutta silloin kun kuviot näkyivät, ei näkynyt meri ja päin vastoin. Päädyin meritaustaan, aaltojen muodot saisivat näkyä himpan enemmän, mutta kyllä ne hennosti piirtyvät.
Viikko 50
No täsä mä jälle ole
Valo vähenee, linnut tuntuu vähenevän, eikä myrskyäkään tullut. Rimmin metsäruokinnlla sentään on jotkin liikehdintää. Töyhtötiasen, käpytikan ja tämän pähkinähakin siellä kuvasin. Päädyin hakkiin, se on jotenkin niin ruman kaunis lintu.
Viikko 51
Hämärän hyssyä
Alkuviikosta nämä näkymät, tosin muuttui jo talvisemmaksi. Tällä nyt kuitenkin mentävä kun ei ehdi asiaan enempää panostaa. Ei ole ollut edes oikein kunnon myrskyä, tuommosta vaan tuulista ja hämärää.
Viikko 52
Pakkasen pörhistämä
Tietysti kuvavuosi olisi ansainnut lopetukseksi jonkun hieman harvinaisemman linnun. Yritystä taas oli, tulokset huonohkot. Harmaapäätikkaa pari kylmää päivää yritin saada, mutta ei vain natsannut julkaisukelpoisesti.
Kuva viikossa tuli kuitenkin selvitettyä läpi vuoden, ei läheskään aina kovin korkea tasoisesti, mutta liikkeellä projekkti piti. Moniko reissu olisi jäänyt tekemättä ilman "pakkoa"? En tiedä, mutta jokunen luultavasti.
Kiitos mielenkiinnosta, jos joku on jaksanut koko vuoden ketjua seurata!
Oikein hyvää alkavaa (kuvaus)vuotta kaikille!