Muutama lintu vielä ja sitten päästään maisemafiilistelyyn
Josko vielä kestäisitte muutaman lintukuvan ja jutun, se kun alunperin oli tämän reissun ajatus. Niitä vaan on Varangilla niin paljon, etteivät ne loputtomasti jaksa kiinnostaa kiviäkään. Itseäni kyllä!
 |
| Hähää, sulla on kolmeseiskassa paha reikä!!! |
Ennen matkaa olin yhteydessä Vadsössä toimivaan yrittäjään (Arntzen Artic Adventures), joka järjestää lintu- ja muitakin arktisiaretkiä. Juuri tähän aikaan kuitenkin enempi vähempi. Hylkäsin siis sen ajatuksen ja ajattelin pärjäillä omillani. Leirintäalueen respassa oli kuitenkin ko yrittäjän esite, jossa maininta Vestre Jakobselvissä toimivasta Bird Parkista. Päätin pistäytyä katsomassa ihan vastaisen varalle. Tie sinne lähtee Anni joen toiselta puolelta, usko meinasi loppua kesken vaikka matkaa ei ole kuin parisen kilometriä. Tie oli nimittäin hiukan kuoppainen, mutta hiipimällä, hiipimällä pienemmälläkin maavaralla...
Lopulta pääsin perille, peri norjalaiseen tapaan ei mitään opastusta isolta tieltä ja vain pikku kyltti portilla. Paikalla hommissa oli kuitenkin James, joka olikin tosi ystävällinen ja hyvin englantia puhuva kaveri (siihen ei paljon tarvita että mun tason ylittää). Kertoi että sesonki ei tietenkään ole parhaimmillaan, mutta että lintuja on ja saisin kuvata niitä 200Nkr niin pitkään kuin halusin. "Puistossa" oli uudehko piilokoju, sen edessä hyvää taustaa vasten mahdollisuus kuvaamiseen. Bird Park on ehkä vähän harhaan johtava nimi, mutta toisaalta saattaahan se keväällä sellaisestakin käydä.
Linnut olivat niin rohkeita, että ensimmäiset tiaiset tulivat lähi oksille kun James vielä esitteli paikkoja. James lähti muihin hommiin ja minä jäin laittelemaan kalustoa kohilleen. Kojusta oli erittäin mukava kuvata, linnut olivat lähellä, tausta "miun maun mukkaan" rauhallinen ja tuolilla istuen sai ammuskella. Että mikäpäs siinä!
Tähän aikaan vuotta siinä pyöri eniten talitiaisia, pari lapintiasta, viherpeippoja ainakin yksi pesue, yksi
järripeippo, pajulintu ja urpiainen.
Tai onko tuo tundraurpiainen, siitä saa esittää mielipiteitä. Molempia on ekspertit esittäneet.
Tätä veijaria en ollut aikaisemmin nähnyt, mutta lapintiainenhan se on.
Järripeippo, en tiedä, onko kesän poikasia tai muuten vaan hiukan rupsahtaneen näköinen.
Pajulinnuksi tämä on tunnistettu (en suinkaan itse).
Ja tämä veitikka on arvioitu punamyyräksi, joka halusi kovasti samoille ruoka-apajille, mutta ei ollut olenkaan niin rohkea kuin linnut.
Kiitos http://karavaanari.org kärsivällisestä tunnistusavusta Retkeilijä, Tsahkali, Gahpir, Kaija ja Captainkidd. Minä en näitä(kään) olisi kaikkia tunnistanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti