Tunturiin...
Yöllä oli tullut viesti, että en enää ollutkaan ainut suomalainen karavaanari Pykeijassa. Aamupyöräilyllä kävin toteamassa, jotta siellähän se aamuauringossa paistatteli alan lehdistöstä tuttu Bürstner, kovin vaan oli hiljaista. Ymmärrettävää jos kerran neljän jälkeen yöllä oli saavuttu.
Käväisin kaupassa. Kassalla tyttö kertoi ostosten hinnan selvällä suomella, kun jatkoin puhetta suomeksi hän sanoi: "vähän vain minä suomea puhun". Ja vaihtoi englantiin, eipä taida nuoriso enää Pykeijassakaan suomea oppia. (Sanajärjestys oli muuten ihan kuin meidän Siirillä 3v. Hän sanoo esim. "itse minä kengät jalkaan laitan")
(Tämän jutun kuvat myös: https://picasaweb.google.com/107939971813467120222/PykeijaRanvika# Ainakin itse tykkään katsoa maisemia koko näytöltä, jotenkin näyttävät paremmilta.)
No niin, siis Ranvikaanhan sitä piti... Se on vanha kalastajakylä, vieressä lintuvuori, jossa iso kajava yhteisö. Polku sinne lähtee jalkapallokentän nurkalta. Kenttä puolestaan on vähän ennen kylää oikealla (kylään saavuttaessa), n 200m tieltä. Ei siellä mitään opasteita ollut, mitäs turhia, mutta polku löytyi ja siitä lähdin nousemaan.
Näkymät merelle olivat silmiä hivelevät, ainoat äänet oli polkua seurailevan puron solina ja muutaman linnun varoitushuudot. Välillä ei kuulunut niitäkään.
En tiedä matkaa tarkasti, mutta olisikohan jotain 4-5km sivu. Parin tunnin reissu siis, periaatteessa joo, mutta minä sain aikaa kulumaan monta tuntia. Istuin auringossa kiven suojassa, söin eväitä ja
kuuntelin hiljaisuutta.
Joku minut paremmin tunteva saattaisi väittää että torkuin... Ei nyt just ole todisteita siitä, etteikö olisi ollut teoraissa mahdollista, mutta tuskinpa sentään. Saa sitä ihmispoloinen nauttia olostaan, ainakin joskus, pienen hetken ;-)
Kasvilisuus on kovin niukkaa, mutta aina jokunen kukkanen löytyy, vaikka sitten vähän köyhempiä.
Polku kulkee tunturien välisessä kurussa joten kovin ylös ei nousta, mutta näkymät on silti hienot myös toiselle puolelle kylään laskeuduttaessa.
Käväisin kaupassa. Kassalla tyttö kertoi ostosten hinnan selvällä suomella, kun jatkoin puhetta suomeksi hän sanoi: "vähän vain minä suomea puhun". Ja vaihtoi englantiin, eipä taida nuoriso enää Pykeijassakaan suomea oppia. (Sanajärjestys oli muuten ihan kuin meidän Siirillä 3v. Hän sanoo esim. "itse minä kengät jalkaan laitan")
(Tämän jutun kuvat myös: https://picasaweb.google.com/107939971813467120222/PykeijaRanvika# Ainakin itse tykkään katsoa maisemia koko näytöltä, jotenkin näyttävät paremmilta.)
No niin, siis Ranvikaanhan sitä piti... Se on vanha kalastajakylä, vieressä lintuvuori, jossa iso kajava yhteisö. Polku sinne lähtee jalkapallokentän nurkalta. Kenttä puolestaan on vähän ennen kylää oikealla (kylään saavuttaessa), n 200m tieltä. Ei siellä mitään opasteita ollut, mitäs turhia, mutta polku löytyi ja siitä lähdin nousemaan.
Näkymät merelle olivat silmiä hivelevät, ainoat äänet oli polkua seurailevan puron solina ja muutaman linnun varoitushuudot. Välillä ei kuulunut niitäkään.
En tiedä matkaa tarkasti, mutta olisikohan jotain 4-5km sivu. Parin tunnin reissu siis, periaatteessa joo, mutta minä sain aikaa kulumaan monta tuntia. Istuin auringossa kiven suojassa, söin eväitä ja
Joku minut paremmin tunteva saattaisi väittää että torkuin... Ei nyt just ole todisteita siitä, etteikö olisi ollut teoraissa mahdollista, mutta tuskinpa sentään. Saa sitä ihmispoloinen nauttia olostaan, ainakin joskus, pienen hetken ;-)
Kasvilisuus on kovin niukkaa, mutta aina jokunen kukkanen löytyy, vaikka sitten vähän köyhempiä.
Polku kulkee tunturien välisessä kurussa joten kovin ylös ei nousta, mutta näkymät on silti hienot myös toiselle puolelle kylään laskeuduttaessa.
Kalastaja kylässä on muutama mökki, yksi selvästi uudempi ja parempi kuntoinen, mutta ei sielläkään oltu pitkään aikaan käyty.
Millään en olisi malttanut lähteä pois. Tuota terassia käytin sen verran, että reunalla istuin, silottelin kiviä ja ajattelin sinisiä ajatuksia. Välillä kuului lintuvuorelta kajavien mekastus, mutta sitten nekin taas rauhoittuivat, eikä kuulunut mitään. Hyvä oli siinä reissumiehen olla!
Palattavahan se oli. Vaihdoin paikkaa kylän toiselle puolelle. Valitettavasti K&H olivat lähteneet kohti Suomea, enkä päässyt kiittämään vihjeestä, joka minut Ranvikaan johti.
Salamana paikalla olivat myös maksun kerääjät, peräti 50Nkr, käytännössä puskaparkista, mutta mielellään sen maksaa, jotta saa hyvällä mielellä kylässä yöpyä.
Alla vielä pari iltakuvaa sinisen hetken paikkeilta. Mahtava päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti