TEERITURNAJAISISSA

Muistathan, että kuvat saa isommiksi klikkaamalla kuvaan!

Taistelu suomättäästä

Tästä suomättäästä käydään kiivasta taistelua taas koko kevään ajan. On käyty maaliskuusta alkaen ja jatketaan toivottavasti toukokuun puolelle. Ja kuinka monena keväänä tätä ennen, en tiedä. Kukkulan kuningas, valtakukko, vain on vaihtunut moneen kertaan. Uusia yrittäjiä ilmestyy onneksi aina lisää. Teerikukon soidinreviiri on noin aari ja sitä se puolustaa ankarasti. Paras reviiri on soidinalueen keskellä ja se kuuluu valtakukolle, soitimen vahvimmalle.

Soidinpaikka

Teeren soidinpaikan ehdoton vaatimus on avoin maasto, vähintään sata metriä joka suuntaan. Muuten paikka voi olla suolla, pellolla, jäällä, turvesuolla jopa lentokentällä, kunhan vain näkyvyyttä on riittävästi jotta ne ehtivät havaita lähestyvän vaaran, vaikkapa kanahaukan.

Paikallisilta kyselemällä löysin Lestijärveltä soidinpaikan, johon on helppo mennä. Lähellä on Valkeisen leirintäalue, josta voi potkutella kelkalla järven yli ja kävellä suolle. Onnekseni tämä onkin soitimeksi iso. Ensimmäisenä aamuna laskin 26 kukkoa, sitten sekosin, mutta uskon että paikalla oli yli 30. Kolmantena aamuna edelleen 25. Se on todella iso soidin, keskikokoisella soitimella kukkoja on 10-15. Iso soidin on ehdottomasti hyvä asia, sitä suosivat naaraat ja parittelujen määrä kasvaa ja sitä myötä tietysti myös poikastuotanto.  

Pörhistelyä

Valtakukon ympärillä käydään taisteluja jokaisesta reviiristä. Aivan reuna-alueilla ovat nuorimmat tai sattumalta paikalle eksyneet vierailijat, mutta keskelle pyritään. Silloin on parahaat mahdollisuudet päästä parittelemaan naaraiden kanssa, jotka saapuvat paikalle vasta joskus huhtikuun puolenvälin paikkeilla.

Yllä oleva kahina käytiin aivan alueen ulkolaidalla. Suon reunalta reviirin saanut koiras puolustautui uutta yrittäjää vastaan.

Aluksi tyydytään vain pörhistelemään, mutta kun se ei riitä niin sitten käydään tosi toimiin. Tappelu näyttää hurjalta, mutta ei se taida höyhenten pöllyämistä pahempaan johtaa.

Voimalla toistaan kuitenkin isketään. 

Kun erävoitto on saatu, voi pörheänä pulputtaa ja todistella voimiaan. "Turha on poikasten yrittää, täältä pesee ja tarvittaessa linkoo, kyllä jämpti niin, ...kele"

Sitten koko parvi saattaa lehahtaa lentoon ja asettua suon reunalle puihin. Tai kuten sunnuntaina, kaksi kertaa ne lensivät jäälle parin sadan metrin päähän. Palasivat sitten vartin päästä jatkamaan siitä mihin jäivät.

Kuulemani ja näkemäni perusteella luulen, että soitimelle tyypillinen pulputus on voimakkaimmillaan silloin kun kukko kiertää pää matalalla ja pörheänä reviirinsä rajoja. Se saattaa tehdä sitä pitkäänkin ja kun 15 koirasta tekee sitä samaan aikaan niin ääni on kyllä kova. Vaikea siinä on sanoa, mikä eniten pulisee juuri sillä hetkellä. Mutta kauashan sen on tarkoituskin kuulua, jotta naaraat löytäisivät paikan

Olin paikalla kolmena peräkkäisenä päivänä. Linnut tulivat joka kerta ennen auringonnousua kohta kuuden jälkeen ja jatkoivat puoli yhdeksään. Ensimmäisenä aamuna olin hiukan liian kaukana, enkä saanut oikeastaan montaakaan kunnollista kuvaa. Toisena aamuna tuuli ankarasti, eikä kunnon soidinta syntynyt. Linnut kyllä kävivät lyhyen tuokion pariin otteeseen, muuten ne istuivat suon laidalla puissa. Ymmärtäähän sen, kenen sitä erityisemmin tekee mieli jos kamalasti palelee. Kutistaja peikkokin vielä iskee.

,

Kolmas aamu oli paras, puolipilvinen, tyyni sää. Pehmeämpi valo ja hyvä kuvauspaikka n. 15m valtakukon reviiristä. Paljoa enempää en toivonutkaan. No, tietysti se parittelun kuvaaminen, mutta kun ei vielä ollut kanoja niin mitenkäs se olisi onnistunut. Ehkä sekin vielä joskus. 

Älä häiritse

Lintujen soidinta pitää ehdottomasti kunnioittaa, vaikka soidin on meneillään, niin kuitenkin ne tarkkailevat ympäristöään ja pakenevat varmasti jos aihetta ilmenee. Siksi en kerro soitimen tarkkaa paikkaa. En minä sitä kuitenkaan omista, jos joku oikeasti on kuvaamisesta kiinnostunut, niin tietysti minä neuvon sijainnin. Kysy sähköpostista: matsonni123(ät)gmail.com. 

Itse kuvaan kuvausteltasta, eikä se tuntunut häiritsevän soidinta mitenkään. Ei myöskään objektiivin liike, kunhan malttaa odottaa hetken, jotta toiminta pääsee vauhtiin. 

Sitten kun aamun taistot on käyty ja valtakukko säilyttänyt asemansa, on aika huokaista ja hengähtää.

Ei ole helppoa olla kukkulankuningas. 

Teeren tilanne

Teerikanta on heikentynyt jo usean vuosikymmenen ajan. Vuosituhannen alussa sen arvioitiin olevan n. 40% 1960-luvun alusta. Senkin jälkeen kanta on heikentynyt. Yksittäistä syytä ei taida olla, mutta syiksi on arveltu ainakin hakkuita sekä pienpetoja ja variksia, jotka syövät munat. Myös teho metsänhoitoa, ojituksia, jotka koituvat poikasten kohtaloksi ennen lentoon pääsyä jne... 

Kun kolmannen aamun jälkeen istun suomättäällä katselemassa hiljentynyttä suota, toivon hartaasti, jotta tämä ikiaikainen kevään merkki voisi jatkua myös tulevaisuudessa ja valtakukko saisi paitsi puolustaa reviriään.... myös saisi ;-)

Nämä kuvat ja pari lisää myös TÄÄLLÄ