POHTIOLAMPI, KERTAUSKURSSI II

Kuten kaikki kaksi lukijaani tietysti ;-) muistavat, olin Pohtiolammella myös vuosi sitten. Ajatuksena oli tälle kesälle varata kuvauspaikka piilokojuista lammikon rannasta, mutta myöhästyin hieman. Ne tulivat varattaviksi 11.1. ja kun asian muistin pari päivää myöhemmin, ei tyhjää enää ollutkaan. Varasin siis uusinnan tornikojusta, jossa olin viimeksikin. Kertaus on jne... (yritän lohdutella itseäni).

Ainahan sitä voi kuvitella, että parantelee kuviaan. Kalusto oli nyt parempi, mutta en minä edelleenkään siten onnistunut kuin toivoin. Jotakin kuitenkin.

Viimevuotiseen juttuun tästä , en ala selitellä sääksistä enkä paikasta enempää, koska tuolta ne höpinät löytyy, jos kiinnostaa.

Elokuussa kalastusta harjoittelevat tämän vuoden poikaset. Pohtiolampi on siihen hommaan helppo paikka, koska kalaa on ja allas on soppelin matala. Silti pettymyksiä tulee, kala putoaa tai ei edes tartu kynsiin. Pettymystään kiljuen nuori lintu joutuu nousemaan ilman saalista. Näytti siltä, että joskus ne tekivät uuden iskun heti perään, mutta toisinaan poistuivat paikalta.  

Välillä joutuu lillumaan vähän pitempään ja lepuuttamaan siipiään, jotta saisi saaliista pitävän otteen ja jaksaisi ponnistaa lentoon.

Nuoret linnut ovat tietysti hennompia ja sirompia kuin aikuiset, mutta kyllä nekin kunnon pärskeett saavat aikaan iskiessään veteen.

Toisinaan käy pikkasen parempi tuuri ja saalista tarttuu molempiin jalkoihin. Siinä ei parane paljoa asetella kalaa kuljetusta varten, kunhan mukana pysyvät.

Iskuja tuli toisen kuvauspäivän aamuna ja aamupäivänä niin paljon, että sekosin laskuissa, mutta arviolta yli 30. Ensimmäinen läsähti jo klo 6.20 ja viimeinen ehkä 13-14 välillä, en sitä ihan tarkalleen katsonut. Edellisenä iltana 18-21 ei yhtäkään. 

Arvioisin että osimmoilleen 40% meni harjoitteluksi, kyllä nämä siis jo ihan hyvin saivat saalista ylös. Viime vuonna en muista yhtäkään huti-iskua kun asialla olivat aikuiset linnut. Muutenkin nämä iskivät suoraan ilmasta, eivätkä kytänneet puussa tai kelossa kuten viimeksi. 

Pesällekköhän ne kuitenkin menevät ruokailemaan, tai lentäväkö vain kauemmas metsään syömään. 

Kuvausvuorokausihan alkaa klo 18 ja päättyy seuraavana päivänä 17.30. Ensimmäisen päivän iltana olin just saanut kameran irti jalustasta ja pois kuvausaukosta kun huomasin koivun latvassa harmaahaikaran. En ole sitä koskaan ennen luonnossa nähnyt ja ensimmäinen hölmö ajatuksen välähdys oli, että EI ole mahdollista, KURKI puussa. Toki saman tien älysin, mikä se on (oikeesti, ihan ite). Varovasti ujutin kameran takaisin aukkoon ja käsivaralta sain pari kuvaa. Kun sitten yritin säätöjä paremmmaksi ja olin valmis jatkamaan kuvaamista ei enää ollutkaan kohdetta. Mutta onneksi tuo sentään! 

 Tästä sääksisäätiön sivuille , siellä ovat osoitetiedot ja muu tarkempi informaatio, jos joku vaikka intoutuu paikalle. Altaalla on mahdollisuus myös käydä vain katsomassa, tuurissa sitten on, osuuko isku kohdalle jos ei pitempään viivy 

Ensivuonna alas piilokojuun, tornista voisi korkeintaan yrittää syöksyjä, mutta en oikein uskaltanut siinä vaiheessa kovasti kameran kanssa toikkaroida, jotta arat linnut saivat saalistaa rauhassa. 

SÄÄSKIÄ JA SÄÄKSIÄ

Tämän piti olla enemmän matkailuaiheinen blogi, mutta onneksi aloittaessa tuli mainittua myös valokuvaus, koska sille puolelle tämä nyt, ainakin hetkeksi, kääntyy . Valmiiksi suunniteltu Lofoottien reissu jäi toistaiseksi, mutta josko elokuussa tai sitten ehkä - kenties - mahdollisesti....?

Enemmän kuvia:
https://picasaweb.google.com/107939971813467120222/KalasaaskiPohtiolampi?authkey=Gv1sRgCJGD85Lt34nKqAE

Kotomaata matkaillessa poikkesin katsomaan Kangasalle (Kangasalalle?) Pohtiolammen sääksikeskusta. Ennakkoon olin tarkistanut että kaikki kuvauspaikat ovat varattuna, mutta pääseehän yleisötorniin katsomaan ainakin lampea. Perillä tuli iloinen yllätys, kun ylätornissa oli tontteja vapaana, sinne siis kassan kautta, kiitos.

Kokeneet luontokuvaajat sanovat että puhki kuvattu paikka ja aihe, toisia ei ehkä kiinnosta koko juttu, mutta itselleni jälleen uusi ja ennen näkemätön tapahtuma.

Sääksi eli kalasääski on melko suuri kokoinen lintu, siipiväli yli 150cm, Suomessa niitä pesii n. 1200 paria. Sitä sanotaan kömpelöksi lentäjäksi, mutta ei se minusta siltä näyttänyt ilmestyessään kaartelemaan  lammen päälle ja tehdessään iskun veteen.

Kuvauspaikka vuokrataan siis vuorokaudeksi kerrallaan ja vuoro alkaa klo 18.00. Kojuja on useampia alhaalla lammen rannassa ja uusimpana ylätorni, jossa on 4 paikkaa. Alakojut ovat erittäin kysyttyjä (ja kalliita). Kun joskus maaliskuulla katsoin, ne oli varattu jo silloin koko kaudeksi. Kuvaajia tulee ilmeisesti ympäri Eurooppaa, nytkin siellä oli norjalaisia ja puolalaisia ihan ammattilaisen näköisiä kavereita, ainakin varusteista päätellen.

Ylätorni on kauempana eikä 400 millinen oikein sieltä riittänyt, mutta rankasti croppaamalla jotakin tulosta kuitenkin tuli. Syöksystä en tällä kertaa edes yrittänyt, mutta iskusta ja lentoon lähdöstä sitten enemmän.

Kojussa vietimme toisen kuvaajan kanssa jotain 20-21 tuntia, joten yöunet jäivät lyhyiksi. Vähän turhaan sillä ensimmäinen isku aamulla tuli vasta klo 7.40 Aamun kuvasin selkälokkia, supikoiraa ja telkkää.

Näytti siltä, että tässä paikassa linnut käyttivät kahta erilaista saalistustapaa. Arempi sääksi lensi rantakoivuun,  kyttäsi sen suojassa pitkään ja hartaasti kunnes iski sieltä. Yleisempi tapa oli se, että saalistaja ilmestyi kaartelemaan lammen päälle ja teki syöksyn sitten kun näki sopivan saaliin. Joskus se tapahtui parin kierroksen jälkeen, mutta kaartelu saattoi kestää myös useampia minuutteja.

En tiedä kuinka syvälle sääksi uppoaa iskiessään, mutta joskus se jää jopa kellumaan siipiensä varaan ennen kuin  nousee hirmuisella roiskeella lentoon. Saalis mukana tietenkin.

Tästä se nousee!

Vaatii voimia, sillä kala voi painaa 500g, eikä se vapaaehtoisesti viimeiselle matkalleen lähde.

Ylemmäs vaan ja kohti pesää, jossa toivottavasti 2-3 poikasta odottelee syötävää.

Nyt näyttäytyneet sääkset olivat kaikki kokeneita kalastajia eikä huti-iskuja tullut yhtäkään, mutta elokuussa, kun nuoret alkavat harjoitella, saalista ei joka kerta nouse.

Hieno lintu, mukava kuvattava. Noinkohan joutuu ensikesänä prime-timeen tekemään ennakkovarauksen.

Lopetimme jo hyvissä ajoin ennen vuoron loppua kun sää meni sateiseksi ja tuntui vähän samalta kuin mummon moukarinheitto: "turha pyöriä jos ei irtoa..."
Mutta tulihan siellä vietettyä monta tuntia. Loppuajasta torkuttiin Jarin kanssa vuorotellen. Kun Jari hihkaisi että "tilanne päällä" olin sen verran tokkurassa että ryntäsin hänen kameransa taakse. No eihän niillä nyt väliä ollut kuin metri. On sitä isompiakin suunnistuvirheitä tehty!