Vuosien mukana moni taito on rapistunut, nukkumisen taidon olen säilyttänyt oikein hyvin. Välillä kannattaa kuitenkin valvoa, erityisesti näitä kuvausyritelmiä harrastellessa.
Pienelle ruskaretkelle olin menossa. Passelisti osuivat kauden ensimmäiset revontulet reissun alkuun 12.-13.9. väliseksi yöksi. Kuusamon seudulle oli tavoite, mutta jarruttelin Syötteelle kun totesin, etten ehtisi Kuusamosta hyvää paikkaa hakea. Hiihtoreissulta muistin Syötteellä helposti tavoitettavan suon reunan, sinne siis. Ei se ihan niin aava ollut kuin muistin, mutta pakko kelvata.
Moneen vuoteen en ole reposia nähnyt noin komeana, kuvannut en ole koskaan.
Meikäläisen ikäinen näkee tulet pitkälti vihreinä, kuten tuossa yllä olevassa. Kameran kenno kuitenkin vangitsee sävyt todellisena. Piti ihan poiketa kirjastossa ja tarkistaa Jorma Luhdan "Tähtiyöt" kirjasta, että onko niissä todella tuollaisia pastellin sävyjä, joita ylimmässä. On niissä, netistä löytyy mitä vaan, mutta jos ne on Luhdan kuvissa niin silloin se on fakta homma ;-)
Mutta vaikka minä näinkin loimun lähes pelkästään vihreänä, vaikuttavia ne olivat. Yksin suon laidassa tähtien ja revontulien alla ymmärtää tavallistakin paremmin oman pienuutensa, minäkin.
Kun on syrjäkylässä syntynyt ja kasvanut, niin pimeyden kanssa on ollut aikoinaan melko sinut, se taito olisi mukava oppia uudelleen.
Tulkaa tulet takaisin, tähän jää koukkuuun jo ensimmäisestä kuvauskerrasta. Kiitos Jomppa kärsivällisestä neuvomisesta, vielä minä tämän opin (tai sitten en, mutta yritän kuitenkin)!
Huikeita, tuona yönä ei varmaan uni kutittanut silmäkulmassa!
VastaaPoistaMitähän mahtoi ihmispolo tuollaisista ajatella aikoinaan, kun ensimmäistä kertaa näki. Mahtoi siinä uskoa ja kädet ojentua pelastavaan suuntaan jos toiseenkin! Huh huh, oisihan se joskus hieno päästä jotain tuollaista näkemään.
Mitäpä tuohon muuta voi sanoa, kuin että hieno juttu. Oli varmaan upea yö paikanpäällä!
VastaaPoistaPentti
Kiitos teille molemmille kommenteista!
VastaaPoistaOn se mahtavaa näytöstä. Toivottavasti saadaan hyvä "sesonki" tähänkin lajiin.
Upeita ensikuvia reposista!
VastaaPoistaNo, kyllä tuon eka kuvan nähtyä ja vuosien mukana moni taito rapistuu luettuni kerkesin ajatella, että minun muistini on kyllä jo aikalailla rapistunut, kun en koskaan ole nähnyt revontulia noin värikkäinä vaikka siellä pohjoisessa olen ensimmäiset 16v viettänyt ja aika monesti leimuavaa taivasta katellut. Hyvä, kun asia oikea laita selvisi. ;)
Ihmisen silmä on herkin tuolle vihreälle aallonpituudelle, siksi sen näkee parhaiten. Tappisolujen herkkyyden muutos, mykiön ja muiden väliaineiden kellastuminen ja sameneminen lienevät jokin sorttinen tekijä myös.
PoistaHuomaan noissa omissa kuvissanikin nyt, että lyhyillä valotuksilla (5sek) kuvat ovat vihreitä. Nuo kaikki muut sävyt näkyvät vasta 15sek kuvissa. Toisaalta pitkillä valotuksilla menevät helposti mössöksi, eikä liike tai eläminen erotu.
Mutta harjoitellaan. Meillä täällä omat ilot, teillä siellä Keskisessä-Euroopassa omanne, nautitaan siitä mistä voidaan. Mielelläni tosin vaihtaisin yhden revontuliyön Dolomiittien reissuun ;-)
Kauniita kuvia! Itsekin kuvasin viime viikolla ensimmäistä kertaa repolaisia ja huomasin että todella koukuttavaa hommaa. :)
VastaaPoistaTotta Kertsi, erittäin hienoja tunnelmia siinä puuhassa saa kokea. Yritin itsekin taas viimeviikolla, mutta meni häneksi, ei niinkään revontulet, jotka olivatkin aika pieniä, mutta kun tuuli oli puuskissa 17m/s niin jalusta oli liikkunut sen verran, että tähdet näkyvät tuplana. Mutta onhan tässä talvea edessä, josko se vielä onnaisi.
VastaaPoista