Juuri ennen reissuunlähtöä luin eräältä foorumilta kommentin: "Luontokuvaus on siis niin last season" ja vastaus kommenttiin: "Joo, kyllä kunnon töröhuuli selfie aina yhden lintupönön voittaa"
Luontokuvaajaharjoittelija halusi ymmärtää tuon sarkasmiksi, joten Deffun nokka kohti Suomussalmea ja rajan pintaan. Martinselkosen Eräkeskus lienee yksi parhaista paikoista karhukuvausta ajatellen.
Suurpetokuvaus jakaa mielipiteitä jyrkästi. Itselläni ennakkoluuloja ja kysymyksiä oli paikalle mennessä, ja vaikka nyt voinkin sanoa "been there, seen that", jätän vastaukset asiaintuntijoille. Jokainen siis muodostakoon mielipiteensä ihan itse. Tässä yritän vain kertoa paikasta ja näyttää pienen osan kuvista, joita kortille tarttui paljon, jopa liikaa.
Kaveriksi reissuun sain houkuteltua orgista tutun Gahpirin. Onneksi hänet, koska 2x14h suljettuna muutaman neliön koppiin ei välttämättä ole pelkkää iloa jos yhteistyö ei pelitä. Mutta Gahpir on loisto tyyppi ja meillä oli hemmetin hauskaa. Tai täsmennän, ainakin itselläni oli. Eikä kumpikaan lentänyt kopista ulos karhujen syötiksi, jopa kahvi riitti toisena yönä ;-).
Kuvauspaikkoja on kolme. Ns. pääkoju, joka lienee tarkoitettu enemmän katselijoille ja ensikertalaisille. Siellä emme käyneet, mutta kahdessa pro-kojussa meni sitten yö kummassakin. Ensimmäisen illan kuvasimme lampikojulla, jossa karhut ohjataan ruualla lammen vastarannalle. Paikka on parhaimmillaan tyynellä kelillä, kun karhut ovat lähellä rantaa. Joskus ne kuulemma innostuvat uimasille, mutta tällä kertaa vain yksi erauspentu käväisi vedessä .
Kaikkiaan paikalla kävi 13 karhua, yksi kevään pentue, viimevuoden pentue, erauspentuja ja nuoria, mutta täysikokoisia karhuja. Pennut järjestivät pientä toimintaa koko ajan.
Minäpä se olenkin oikea hurjake. Kun hermostun,saatan kaataa puun...tai kaksi
Pientä draamaa nähtiin kun paikalle tuli uros samaan aikaan kuin kevään pentue. Melko vähällä uros kuitenkin väistyi kun naaras asettui puolustamaan pentujaan, jotka hilpaisivat hetkessä korkealle keloon ja katselivat sieltä kun äitee teki selväksi, mistä tuulee ja kuka käskee.
Kuvauskojussa vietetään siis 14h, klo 16 lähtee kuljetus Eräkeskuksesta ja klo 7.00 paluu seuraavana aamuna. Periaatteessa kojusta ei saa poistua koko aikana, mutta yön hiljaisina tunteina se ei taida kovin iso riski olla, kunhan ei kauas lähde.
Toinen yö vietettiinkin sitten suokojussa. Valot olivat alkuillasta mitä parhaimmat. Pentuja liikkui useaan otteeseen ja erauspennut näyttivät pitävän suota omana paikkanaan. Emo pentuineen odotteli metsän reunassa heti kun saavuimme kojulle.
Tämä velikulta, oliskohan se Eikka, ainakin nautti elostaan ja osasi ottaa rennosti. Välillä rapsutteli hiukka kainaloaan ja poseerasi tuossa aivan kuin olisi opetettu. Muuten erauspennut eivät mitään erityisen kauniita ole, pitkä karvaisia ja jotenkin honteloja, mutta niinhän ne murkut joskus ovat.
Näiden pikkupentujen touhuja taas ei voinut nauramatta katsella. Se on karhun elämää ja sitä pitää harjoitella.
Jaksaa, jaksaa!!!
Näinkö miähet pissaa?
Taas ne kuvaa, mä en ehkä kestä enää!!!
Äiskä, hyäkätäänks me jo?
Lähellä karhut olivat, todella lähellä. Tunnustan, että parissa tilanteessa pulssi nousi ja saattoipa jokunen lyönti jäädä välistä. Gahpirin vihjailemia vaihtokalsareita ei sentään tarvittu ja vielä kuumemmat paikat oli viereisessä kojussa. Pohdittavaakin jäi, peto on kuitenkin peto, sekin pitää muistaa.
Kiitos Gahpir, hieno retki, hauskaa oli ja erittäin mukava tutustua. Todella!
Mainio kertomus "poikien" yöllisestä, mutta laillisesta, kuvausretkestä!
VastaaPoistaKokemuksena varmaan mieliinpainuva ja paljon ajatuksia antava? Suomessa on upea luonto.
Pentti
Kiitos Pentti kommentista!
PoistaPojista ei voi oikein puhua, tai no, Gahpir tietysti ;-)
On se taas yksi elämys lisää tällä luontokuvaajaharjoittelijan kärsivällisyyttä kasvattavalla "uralla".
Voi ihanuus miten kauniita kuvia! :) Teillä on ollut hieno reissu.
VastaaPoistaKyllä minä voisin melkein kotiin tuollaisen söpöläisen ottaa. Tiedän myös mitä pelon tunteita nuo herättävät, kun ääniä kuuluu kalareissulla metsästä aika läheltä. Lapsuudessa tuli seurattua talvella reikää hangessa ja lumien sulattua alta paljastui karhunpesä. Kuusamon Suurpetokeskuksessa olen antanut karhunpoikasen sormeani imeä. Minäkin yritin päivällä ottaa lintukuvia. ;)
Kiitos Soleil! Oli meillä tosi hyvä kuvausreissu. Ja onhan karhunpennut meleko veikeitä värkkejä. Täytyy vaan yrittää suhtautua niihinkin villieläiminä, kun eivät mitään koiranpentuja kuitenkaan ole.
PoistaOli kyllä mahti reissu, mukava kun jaksoit kirjailla tänne.
VastaaPoistaNiin Soleil, juuri niin,
toisena yönä sanoin Matsille, että kohta voisi mennä ulos ja rapsuttaa noita leuan alta. Silloin taidettiin katsella niitä neljä tuntia putkeen ihan alusta pitäen, ei muistettu edes syödä. Join kyllä oman osani kahvista, ennenkuin tuo hoto kaverini ehti horia sen kaiken.
Kojussa oli kuvausaukkoja kuusi kappaletta. Ne oli verhoiltu kankaalla ja sen keskellä oli aukko josta saattoi työntää objektiivin ulos. Ilta aurinko paistoi sivullani olevaan aukkoon jossa ei ollut kameraa.
Hiirenhiljaa siihen aukon kankaaseen nousi varjokuva, jossa oli ne hellyttävät nallekorvat.
Sitten kuului rapinaa, kun erauspentu varovaisesti kokeili saisiko siitä aukosta kämmenen sisään.
Tämä tapahtui siis puolen metrin päässä nenästäni.
Ohje oli että koputa seinään, jos tulevat liian tuttavallisiksi. Koko koppi oli eristetty sisältä solumuovilla, ja koputukseni vaimeni onneksi pehmusteeseen, ettei Matsi luule että meikäläistä jännittää. Karhu jatkoi menojaan ja minä jatkoin hengittämistä..
kertoo Gahpir
Muistaakseni (ja minähän en muista väärin, tosin muitakin mielipiteitä on esitetty, useinkin) tämä kova hermoinen valokuvataiteilija oli täysin tyynen rauhallinen ja tyytyi vain pahoittelemaan kun ei siitä(kään) tapahtumasta saatu aikaan Vuoden Luontokuvaa vaikka aineksia tarjottiin, ja lähellä ;-) Tai oliskohan se niin, ettei hämäläisenä ehtinyt edes säikähtää!
PoistaKiitos Gahpir ja MatsOnni , hurjasta lisä tarinasta.:)
PoistaHuh, nallenkorvan varjot, tassu melkein kuvausaukossa ja kaikki tämä siinä ihan vieressä, melkein tuntea erauspennun hengitys nenän päässä! Wuh, niin upeita hetkiä varmasti!
Onnittelut teille, että saitte kokea tuollaisia hetkiä ja yhdessä vielä. :)
Se, ettei siitä pienestä ohimenevästä hetkestä kuvaa tullut on harmi mutta kokemus ja muistot arvokkaita. Voin vain arvailla kuinka teillä into kokea jotain vastaavaa lisää vaan kasvaa. Saa nähdä mistä päin maailmaa puskista tai safarilta löydätte itsenne pian kuvaamassa? Minä odottelen tarinoita. Älkää menkö niitä kuitenkaan rapsuttelemaan leuan alta. Minua vähän pelotti eilen vaikka kyse oli vain linnuista, kun ne selkäni takaa vauhdilla syöksyivät.
Mukavia uusia kuvaushetkiä ja muistoja lisää, teille toivottelen! :)
Ps:Gahpir, blogia vaan tekemään ja tuunaamaan, siihen noita hienoja reissuja muistoon laittamaan.
Kiitos vaan Soleil mielenkiinnostasi. Oon jo aloittanut Gahpirin taivuttelun seuraavaan projektiin, mutta meinaa mokoma karata jonnekin selkosille. Jospa tuo vielä viisastuis ;-)
PoistaOlen yhden karhunkuvausreissun tehnyt ja toinen kyllä kovasti innostaisi. Sillä reissulla ei pentuja nähty, niin olisipa hienoa saada niitäkin kuviin. Nuo ovat kyllä mahtavia reissuja. Meilläkin oli nallet niin liki, että käden kun olis aukosta laittanut, niin ois voinut silittää.
VastaaPoistaEn mikään ekspertti ole, mutta niin olen ymmärtänyt, että Martiselkonen on varmin paikka saada pentuja kuviin. Nyt oli ilmeisesti keskiverto kevät ja 5 pentua, viimekeväänä 15 !!!!
PoistaKyllä minä karhun kaveri olen niiin otettu näistä otoksista että.
VastaaPoista;-) Hyvä, hyvä!
Poista