VIIKON KUVA 2014

Projekti

Kun olen peruslaiska ja hankkeilleni tahtoo käydä kuten savolaisten projekteille, tulevat aloittamista vaille valmiiksi, niin laitetaanpa nyt ihan julkisesti esille tämä juttu.

Yritän saada tähän sarjaan yhden julkaisukelpoisen kuvan joka viikko. Lähinnä varmaan luontoaiheisia, mutta mielellään saisi sisältää jotakin oleellista ajankohdasta. Juu, ja tiedän hyvin, että on olemassa paljon kunnianhimoisempia hankkeita, kuva päivässä, viikon lintu jne. jne. mutta minä nyt pyrin tähän. Jotta saisi kuvan päivässä, pitäisi olla edes kotieläin takaporttina, jos ei muuta keksisi.


Kaikki viikon kuvat katsottavissa TÄÄLLÄ

Viikko 1

"... ja pappi sai taas kahvia juodakseen.."

Kuva on Hjulforsista, koskikaraa piti käydä kuvaamassa, mutta vesi oli ihan keväisissä tulvakorkeuksissa ja virtaus tosi voimakas. Ilmeisesti sen takia koko syksyn paikalla olleet karat olivat lähteneet helpommille ruokailupaikoille. Kun siinä sillan pielessä seisoskelin nousi mieleen väistämättä Hectorin biisi. "Ja vesi oli mustaa kuin aikakin..." Niin oli!

Kuva on myös tuolla: http://www.flickr.com/photos/97399369@N05/11821469353/in/set-72157639483792883

Viikko 2

"Do you, do you, do you wanna...... swim"

Nopeasti meri tähän aikaan lähtee jäätymään. Vihdoinkin pari päivää pakkasta -10 asteen molemmin puolin ja tuosta se etenee. Jospa maa nyt pysyisi valkoisena. 

Kuva on Punakalliolta, jossa toki voi uida, jos sattuu huvittamaan. Päähän jäi ajomatkalta soimaan tämä: http://www.youtube.com/watch?v=37bdp92B8_M  Siitä ja paikasta otsikko kuvalle. 

Tuolla myös: http://www.flickr.com/photos/97399369@N05/11888002003/in/set-72157639483792883/

Viikko 3

Tavallisista tavallisin ja helpoista helpoin

Heti alkuun anteeksipyyntö molemmille lukijoilleni, en ihan olisi uskonut että jo tässä vaiheessa joudun menemään näin(kin) helpon kautta. Niin nyt vaan kävi.

Olin ajatellut tälle viikolle lintukuvan kun lauantaina piti mennä kotkakojulle. Pitkään kaivattu valo oli saapunut  ja samalla tietysti pakkaset. Torstaina kotkaekspertti ilmoitti että sian ruhot ovat jäässä ja kovia kuin betoni. Ei taida paljon kotkaa kiinnostaa, siispä pysytään kotimaisemissa.

Perjantaina kuvasin aamupäivän Ohtakarilla maisemaa ja pikku tirppoja, sieltä tuo nuori(?) viherpeippo. Lauantaina kävin vielä Laajalahdessa maisemaa kokeilemassa. Mukava oli kuvata talven valossa, mutta päädyin nyt silti tuohon viherpeippoon. Risukossahan se tietysi oli, mutta jotenkin tykkään tuosta taustasta kuitenkin. 

Kaksituntia tuntuu olevan aikalailla maksimi parinkympin pakkasissa, sekä kameralle että miehelle. 500 millisen tarkennus alkaa hidastella ja miestä hmmm....no jaa, arvaatte kyllä.

Flickrissä: http://www.flickr.com/photos/97399369@N05/sets/72157639483792883/

Viikko 4

Koskipappi

Joopa, nyt joutuu melkein asettamaan tehtävän. Löydätkö kuvasta mahdollisesti koskikaran? Jos hallitus ei olisi antanut positiivisuusmääräystä niin sanoisin, että helevatan vaikeaa, nyt totean että ihanan haasteellista. 

Kahtena päivänä yritin kuvata koskikaraa, ensiksi maanantaina Hjullforsilla ja sitten sunnuntaina Halsuan joella. Ei voi paljoa tuloksia esitellä, mutta tuohon päädyin, kuvattu sunnuntaina. Sää oli pilvinen, koski varjoisa, tottakai. Suljinajat liikkuivat 1/100-->1/200s, no tulos on nähtävissä kun 500mm+1,4x jatkeella piti yrittää. 

Lauantaina kun menin Halsuanjoelle, karat olivat ihan kevättunnelmissa. Toinen visersi kuin se kuuluisa talitintti maaliskuussa, innostuivat jopa hetkeksi kisailemaan kosken päällä. 

Positiiviselle puolelle kirjattakoon mukava yöpyminen Deffussa pitkästä aikaa ja uuden karapaikan löytyminen.

Flickerissä: http://www.flickr.com/photos/97399369@N05/12153983053/

Jostain syystä nuo linkit eivät ole toimineet pariin viikkoon kuin kopioimalla. Kahdesta ensimmäisestä toimivat.

Viikko 5

Lähestymisliidossa

Pitänee täsmentää sääntöjä, siis itselleen, kuva on jo julkaistu yllä olevassa kotkakoju jutussa. Kuvattu kuitenkin tällä viikolla ja sikäli merkittävä, että ensimmäinen todellisessa tilanteessa otettu onnistunut ruutu uudella linssi hankinnalla. Kojukäyttöön hankin Sigman 120-300mm f2,8 DG OS HSM Sport, ensivaikutelma hyvä. Liian painava metsässä raahattavaksi, mutta valovoimansa takia toiminee kojussa, toivottavasti.

Viikko 6

Kraah... aamupalalle juipit!

Yritystä tälläkin viikolla oli enemmän kuin tulosta. Kuvia ei syntynyt,varsinkaan julkaisu kelpoisia, montaakaan. Puolensa kaikessa, eipä ole niskakaan kipeä liiasta kuvien plaraamisesta ja koneella istumisesta.

Silti viikko oli erittäin antoisa. Kun päivän istuu parin neliön tilassa ja kuuntelee kaveria, joka on kuvannut luontoa 50 vuotta, tulee varsin nöyräksi omien kokemustensa ja osaamistensa suhteen. Pistää pohtimaan omaa kuvaamista. Ennen kaikkea herää kysymys, miksi minä vasta nyt tähän hommaan innostuin? Miksen minä sen mopottimen sijaan ostanut kameraa silloin joskus kun vielä olin uusi?

Kiitos Tuomo hienosta päivästä Hullun kojulla!

Kaikki viikon kuvat katsottavissa myös TÄÄLLÄ

Viikko 7

"My name is hakki.... pähkinähakki"

Tämä menee nyt vallan viikon lintu ketjuksi, mutta en malta olla lisäämättä tätä, kun siedettävän "posekuvan" sain. 
Projekti on kesken. Eilen vasta sain pähkinähakin houkuteltua paikkaan, josta ylipäätään viitsi kuvaa yrittää, seuraavaksi toivon saavani sen hiukan kuvauksellisempaan ympäristöön. Viihtyy vaan niin suojaisassa, ettei näillä harmailla keleillä paljoa saa aikaan. Ja kuvauspiilokin vaan viipyy vaikka tilattuna on, toivottavasti tulisi ensiviikolla, pääsisi yrittämään uudesta suunnasta ja parempaan valoon. 

Pähkinähakki ei toki mikään harvinaisuus ole, mutta itselleni uusi tuttavuus, eikä siitä kovin paljon ole havaintoja Keski-Pohjanmaalla koko talven aikana. Mutta minä jatkan tuon kuvaamista ja toivon että samoilla  paikkeilla pyörivä harmaapäätikka osuisi seuraavaksi linssin eteen. 

Kaikki viikon kuvat katsottavissa myös TÄÄLLÄ

Viikko 8

"Taidetta" rannalla

Jotain pitää yrittää kun kerran on leikkiin ryhtynyt ;-) Viiksitimalia olin etsimässä, en saanut edes varmaa havaintoa. Kaukana ruovikossa pyrähdellyt lintu saattoi olla mikä tahansa, vaikka viiksitimali, mutta ei lähelläkään kuvausetäisyyttä tai tunnistamista.

Esiraati ei suinkaan päätynyt tähän kuvaan, mutta sen nyt kuitenkin laitan. Ihan vaan esimerkiksi, siitä että kannattaa katsoa välillä jalkoihin, tiedä koskaan, mitä löytää. Joskus jopa kuvan!

Näyttää siltä että ainakin tämmönen pystykuva kannataa katsoa täällä: TÄÄLLÄ  jos nyt sattuisi niin paljon kiinnostamaan ;-)

Viikko 9

Viikset hyvin kun passikuvaa otetaan!

Tällä viikolla oli tavoitteena parannella töyhtötiaisen kuvaa kun viimeviikolla sen bongasin. Sain tilaamani kuvauskojun, tai telttahan se nyt paremminkin on, sopivasti ja sitä oitis kokeilemaan. Hämmentävää kuinka lähelle lintuja sillä pääsi. Kuvauspaikalle vaan tuli kolme pähkinähakkia päsmäröimään, eikä tiaisilla ollut oikein mitään jakoa. Töyhtöä ei edes näkynyt. Hakit olivat välillä niin lähellä, etteivät mahtuneet ruutuun 500 millisellä kuvasin. Vähän samoin kävi oravallekin, mutta eihän passikuvassa muuta tarvitakaan kuin hyvin tunnistettavat kasvot. ;-)

Hakistakin sain kuvia paranneltua, mutta kun ensimmäisen yritelmän jo viikko sitten ehdin hätäisesti julkaista niin laitetaanpa nyt sitten kurre ilman häntää. 

Viiksien ojennuksen voit tarkistaa TÄSTÄ

Viikko 10

Eväät on loppu ja ystävyys katkolla

Nyt ei olisi kuvista pulaa. Kusamon-Posion reissulta niitä kertyi aikas runsaasti. Olisi näitä kuukkeleita edestä ja takaa, koskikaroja, töyhtötiaisia, palokärki jne. Mutta tämä se nyt vaan on laitettava viikon kuvaksi, oli sen verran hauska kokemus kun se ensimmäisen kerran lehahti kädelle syömään. Kuvattu Kuusamossa maanantaina kun aurinko pilkahti aamusta vartin, sitten alkoi sadella lunta.
Kaikki viikon kuvat katsottavissa myös  TÄÄLLÄ

Lisempi lintukuvia reissujutussa, jonka toivottavasti saan aikaiseksi piakkoin. 

Viikko 11

Poissa mukavuusalueelta

Katso kuva Flickrissä

Tämmöstä tällä kertaa. Maanantain metsäreissulta ei mitään mainittavaa kennolle tarttunut, ihan asiallisia sinitiaisia kyllä, mutta jätetään nyt ne. Kuvailin siis sisällä makroja, niistä yksi. Blogi muuttaa kuitenkin kuvan kamalaksi, alkuperäinen ajatus katoaa täysin, selvästi parempi: Flickrissä 

Viikko 12

Takatalvi

Kävin kuuntelemassa josko teeret olisivat jo aloittaneet soitimensa. En tiedä onko vielä liian aikaista tai säikäyttikö lumimyräkkä, mutta soidinta ei kuitenkaan löytynyt. Pari kanaa kävi ruokalemassa koivun latvassa, ikään kuin katsomassa olisiko ukkoja paikalla. Kun ei ollut niin lähtivät nopeasti pois. 

Ajattelin kokeilla makroja ja tämä niistä valikoitui tälle viikolle. 

Viikko 13

Tässä me lepäämme

Toisinaan toivoo, että osaisi valokuvata. Ei sen takia, jotta saisi "ihan hyviä kuvia" vaan siksi että voisi välittää kokemaansa toisille.

Viikko sisälsi taas yritystä kovasti, turhaan istuttu 11 tuntia kotkakojulla, muuton seuraamista Laajalahden pelloilla jne. kunnes sitten perjantai-iltana tärppäsi Harjukarin lintutornilla Marinkaisissa. Ajatusksena oli vain käydä katsomassa paikkoja . En edes ottanut kameraa autosta, menin vain kiikaroimaan tornista. Heti ensivaikutelma oli mahtava. Joutsenia, jouhisorsia, hanhia, mitä kaikea lienikään, ei valtavia määriä, mutta paljon kuitenkin. 

Kameran hakuun tuli kiire kun aurinko alkoi painua horisonttiin ja maisema värjäytyi punaiseksi, joutsenet pitivät meteliään ja uusia saapui koko ajan. Paikalla olevat ottivat tulijat vastaan asiaan kuuluvin tervehdyksin. Yksi vaikuttavimpia luontokokemuksiani oli meneillään suoraan silmien edessä. 

Vaikka kuvan värit ovat kuin suoraan Afrikan flamingolammelta ja kaikki ajattelevat, että nyt on säätimet kaakossa ja saturaaito pari kierrosta päälle niin eipä vaan ole. Se näytti tältä, tai siis tänne päin. Se vaan oli paljon vaikuttavampaa. 

Kirjoitan tästä jutun kunhan ehdin, mutta nyt uusien kuvien metsästykseen. 

Katso koko ruudulta TÄÄLTÄ

Viikko 14

Kevät

Ajelin kasi tietä Ohtakarilta kotiin päin, kun huomasin peltoaukean laidalla yhdessä näkymässä kaksi niin perin juurin keväistä elementtiä, että pakko oli pysähtyä ja räpsäyttää kennolle talteen. Kaukana ne olivat, mutta onneksi oli ensinnäkin kamera mukana ja toisekseen pitkä putki kiinni.

Joutsenet lähtivät kohta kun olin saanut ne talteen. Pellolle tuli toinenkin kulottaja ja hänen lähestymisensä säikäytti linnut lentoon. Onneksi tulin hiukan ennen, minussa tämä näkymä liikautti jotakin.

Ja taas isona TÄÄLTÄ

Viikko 15

Heijastus

Tiedän, kuinka tämän tapainen kuva tehdään muokkaamalla tai kameraa liikauttamalla, mutta tätä ei ole tehty kummallakaan tavalla. Istuin aamulla Perhonjoen rannassa odottelemassa, että telkkä pariskunta tulisi kuvauspaikkaan. Eivät tulleet, könysivät vastarannalla ruohomättäiden takana. Saattoivat pitää jopa hauskaa, penteleet.

No siinä kun istuin niin aurinko tuli esiin pilventakaa hetkeksi ja valaisi vastapäistä metsikköä, joka heijastui vedenpinnasta. Ei tarkkana, eikä terävänä kun vesi virtasi aika voimakkaasti, mutta kauniisti.... minun mielestäni. Siinäpä se viikko 15 natsasi. Tietysti kuvaa on käännetty 180 astetta.

Kuvahan on myös FLICKRISSÄ

Viikko 16

Taitaa olla "pikku-lokkeja" tekeillä

Naurulokkien lemmenhetkeä jouduin/pääsin todistamaan. Nokikanaa olin etsimässä paikasta, jossa sen pari päivää aikaisemmin näin. Nyt sitä ei näkynyt, lintuja kyllä vaikka kuinka paljon. Mm. isokoskelo, tukkasotka, jouhisorsa, joutsen, kurki ja sitten näitä lokkeja useampaa sorttia. Tähän kuvaan päädyin, tapahtumasta saisi ihan hauskan muutaman kuvan sarjan lisäämällä hiukka repliikkejä ;-)

Viikko 17

Pajusirkku

Pajusirkku, Emberiza schoeniclus, Reed Bunting

Laajalahden lintupiilossa varhain aamusesta asettui kuvattavaksi itselleni uusi tuttavuus, pajusirkku. Ei se mikään harvinaisuus ole, mutta kun se viihtyy kaislikoissa, ruoikoissa ja pajukoissa niin ei mikään kovin helppo kuvattava. Tällä kertaa se kuitenkin katsoi sopivaksi ruokailla kojun edestä niitetyllä alueella. Oikein sopiva paikka.  

Paljon muitakin lajeja näkyi kauempana, tukkasotka, tavi, lapasorsa jne. Edellisenä päivänä nähty viiksitimali pysyi piilossa. Samoin kaulushaikara, jonka äänen sentään kuulin. Pari ruskosuohaukkaa kierteli ruovikon päällä. Hieno aamu!

Viikon kuvat myös TÄÄLLÄ

Viikko 18

Ruskosuohaukka

Kylläpä passaa "luontokuvaajaharjoittelijan" tähän aikaan vuotta, lintuja on paljon joka puolella ja monen laisia. Kuvasin parina iltana ja yhtenä aamuna, tuloksena oli siedettäviä kuvia isokoskelosta, tavista, lirosta, merihanhista, kuovista yms yms. Ja sitten tämä ruskosuohaukka. Luulin sitä naaraaksi, mutta onneksi varmistelin, koiras se nimittäin kuitenkin taitaa olla. 

Laajalahdessa olin tänä aamuna taas viiksitimalia yrittämässä kun tuo ilmestyi kiertelemään ruovikon laitamille. Taivas oli täysin pilvetön ja lintu pysytteli niin ylhäällä että tausta jäi kovin köyhäksi, mutta runsaasta tarjonnasta huolimatta haluan tälle viikolle tämän kun on ensimmäinen kuvani tuosta lajista. Ei mikään harvinaisuus tämäkään, mutta uhanalaisluokittelussa kuuluu silmällä pidettäviin.  

Viikko 19

Valkoviklo

Tällä viikolla olisi taas kaiken sorttista kuvaa tyrkyllä. Olin Ullavan järvellä yhden illan ja aamun reissulla, siellähän oli lintuja aivan mahdottomasti, sekä nähtynä että kuultuna. Deffulla matkassa, hyvä yöpymispaikka ainakin tähän aikaan vuotta on uimarannan kohdalla. Patotie on hyvässä kunnossa ja sitä pitkin pääsee isollakin autolla hyvin. Eikä se kävelykään tietysti pahaa tee, luulisin.  

Kuulluista itselleni erikoisin oli kaulushaikara. Olen sen aikaisemminkin kuullut, mutta nyt se "puhalteli pulloon" jossakin hyvin lähellä ja äänen voimakkuus yllätti täysin. Yöllä se kuului Deffun sisäänkin ja matkaa oli kuitenkin varmaan toista kilometriä siihen, missä sen illalla voimakkaimpana kuulin.

Nähdyksi ja kuvatuksi tuli silkkiuikku, tavi, joutsen, liro, lapasorsa, suokukko ja valkoviklo. Nähdyksi lisäksi joitakin epävarmoiksi jääneitä lähes mustia kahlaajia(?). 

Valkoviklosta, silkkiuikusta ja tavista olisi "hyviä" peruspönöjä, mutta laitetaan nyt tämmönen lievästi toiminnallinen kuva. Ja valkoviklo siksi, että se ei ihan joka päivä, ainakaan takapihalla, tule vastaan. Kuva on otettu heti auringonnousun jälkeen, eikä valoa paljoa vielä osunut ruovikon reunaan. Heti herättyäni auton ikkunasta räpsätty. 

Loppuviikosta oltiin lisäksi pienten ihmisten, Siirin ja Sannin, kanssa linturetkellä Vähäjärvellä. Siellä oli normilajien lisäksi pari härkälintua ja iso joukko tukkasotkia. 

Ullavan järvi on hyvä lintujärvi, sinne pitää palata vielä useaan kertaan. Hyvä viikko muutenkin!

Viikko 20

Suokukko soitimella

Eletään lintukuvaajaharjoittelijan etsikkoaikoja. Lintuja on joka puolella ja paljon. Olen kuvannut tällä viikolla Kiponpauhassa tyllin, pikkutyllin, mustaviklon jne. Kaikki lajeja, joita en ollut vuosi sitten nähnytkään. Tai jos olin nähnyt, niin en kinnittänyt huomiota.

Viikon kuvaksi valikoitui kuitenkin tuo suokukko, jonka kuvasin Liminganlahdella. Olin siellä parin päivän rekellä ja torstaiaamun kuvasin suokukkojen soidinta. Yllä soitimen valtakukko, joka ei ollut mielestäni komein, mutta ehdoton kunkku. Soitimelta toivottavasti saan aikaan pikku tarinan, kunhan jaksan kaikki kuvat katsoa ja valikoida. 

Liminganlahdella kuvasin myös punakuirin ja lapasorsan. Paluumatkalla lisäksi viirupöllön ja lapinpöllön.

Ei pöllömpi viikko!

Ja TUOLLA MYÖS

Viikko 21

Katse lepää

Eiköhän olisi maiseman vuoro. Lintujakin olisi tarjolla, kurkia, peipponen, kirjosieppo, puukiipijä jne.
Tuo näkymä on Siipyyn lintutornista, sen vieressä yövyin kun olin Turkuun menossa. 42m2 lava tosi korkealla. Ilmeisen hyvän muuttoreitin varrella. Kun kiipesin torniin, siellä oli pari bongaria, jotka olivat aivan innoissaan saatuaan havainnon valkosiipitiirasta. Melekosen harvinainen ilmestys. En minä sitä nähnyt, että sikäli on vielä tavoitetta. Bongaajat lähtivät ja jäin lavalle yksin.  Meni siitä muuttajien parvia, isojakin, mutta en minä niitä tunnistanut, eikä ole väliäkään, kunhan katselin. Oli rauhallista, kaunista ja levollista.
Olkoon se tämän viikon tunnelmapala!

Viikko 22

To-tokkopa se hu-huomaa, kun pioiloudun korren taakse!?!

Marinkaisten rannoilla viettää aikaansa n. 100 yksilön kurkiparvi. Nuoria, pesimättömiä "joutolintuja", sanoo Puution Tuomo. Ne ovat olleet aika tarkasti samoilla paikoilla joka ilta, kun niitä olen tornista kiikaroinut. Tällä viikolla yritin lähestyä niitä kuvaustarkoituksessa, mutta kurjet voittivat ihan puhtaasti 6-0. Kun yritin hiipiä kuvausetäisyyksille, ne nousivat siivilleen, tekivät kierroksen ja laskeutuivat n. 200m päähän. Sama toistui kolmeen kertaan ja sitten luovuitin. 

Tuo kuvan yksilö sen sijaan hiippailee tavallisesti Kiponpauhan ruovikossa. Voi olla että siinä on pesivä pari, tieltä tuo on kuitenkin kuvattavissa. Näyttää aivan siltä kuin se kuvittelisi olevansa piilossa, kun se jäykistyy paikoilleen korren taakse.  En ole yrittänyt lähestyä sitä, jotta mahdollinen pesintä ei häiriintyisi. Auton ikkunasta muutaman kuvan räpsäytin. 

Viikko 23

Taikametsä

Ensimmäisen kerran viikon kuva tulee myöhässä. Anteeksi kaikilta kahdelta (maksetulta) lukijaltani pyydän. Varakuva oli valmiina, mutta lähdin torstaina Ruunaankoskille Lieksaan ja arvelin, että josko sieltä jotakin... ja kyllähän sieltä. Tämä kuva on Neitikoskelle metsän läpi menevältä sillalta. Siitä kävelee joka kesä tuhansia ihmisiä, elikkä moni sen on nähnyt, mutta jotenkin se vaan vaikutti minuun. Kuumana kesäpäivänä siellä oli viileää ja valo siivilöityi sinne todella jännittävästi. Kuvassa vaikutusta on hiukan korostettu, neutraalilla harmaalla liukusuotimella. 

Tai näin minä sen näin!

Viikko 24

Perhosta hikoiluttaa ;-)

Valitettavasti en vielä tiedä perhosen nimeä, mutta se on kuvattu Botanian trooppisessa perhospuutarhassa Joensuussa. Kosteutta oli niin paljon, että se pisaroi perhosen päällä. Näkyy tietysti paremmin klikkaamalla kuva isommaksi. Kunhan saan perhosille nimet niin yritän saada pienen jutun aikaiseksi tuoltakin. 

Viikko 25

Kyläkaupan konttori silloin joskus...

Olen projektissa lähellä puoltaväliä ja nyt tuli viikko, jolloin oli ihan lähellä "kilauta kaverille" tilanne. Ei mennyt kuvauksien suhteen mikään niin kuin olin ajatellut. Joku kuitenkin löydettävä ja olkoon tuo Toivosen kotieläinpuistosta otettu kyläkauppiaan työpöydän kuva.  Alue on kuvaamisen kannalta varmasti antoisa, mutta seurue, aika tai fiilis eivät passaanneet yhtään. 

Viikko 26

Käki, Cuculus canorus, Common Cuckoo

Puolimatkan krouvi, palataanpa lintuihin taas. En ole koskaan nähnyt käkeä niin läheltä kuin Suomussalmen Martinselkosessa. Karhuja odoteltiin kun käki ilmestyi ensiksi n. 50m päähän ja sitten pajon lähemmäksi. Ensimmäinen ajatus kaukaa nähtynä oli, että joku haukka, mutta lähempää erottui nokka ja silmä, sitten ei enää ollutkaan vaikea tunnistaa. Karhujakin nähtiin ja kuvattiin, mutta sitä asiaa pitää vähän sulatella. Ei nimittäin ole aivan yksiselitteinen juttu.

Viikko 27

Päällekkäisvalotus

Tästä nyt muuta kuin että kunhan kokeilin päällekkäsivalotusta. Kolme kertaa sama kohde hiukka eri kulmasta, kamera yhdisti ja vähän Elementsiä päälle. Siinäpä se! En tavoittanut sitä, mitä hain, mutta kovasti kiehtoo tämän tyyppinen kokeilu. Jatkan harjoituksia. 

Viikko 28

Ratsastuskilpailut

Olin ensimmäisen kerran ratsastuskilpailuissa. Upeita hevosia, hienoja ratsastajia! Taas kerran täytyy todeta, että vaikea tilanne kuvattavaksi kaikesta hienoudestaan huolimatta. Radalla on kaiken sorttista rekvisiittaa, ihmisiä ja vaikka mitä, liian tiukalle ei voi rajata, ei sekään näytä hyvältä. Liikkeen tuntua on vaikea taltioida, haastetta piisaa laidasta laitaan. Tämä kuva on lauantain kisoista alemmista sarjoista, mutta niin kaunis hevonen ja vähiten häiriötekijöitä, päädyn siis tähän. Kävin vielä tänään sunnuntaina paikkailemassa, meneillään ylempien sarjojen kisat, hyppäsivät ylhäältä, mutta en vaan saanut sellaista kuvaa, jossa olisi kaikki natsannut. 

Viikko 29

"...fire walk with me"

Menee kovasti tunnelmasta toiseen. Olin Ohtakarilla kahlaajia (siis lintuja) kuvaamassa kun vasten auringon laskua käveli tämä kahlaaja. Näytti aika hienolta. 

“Through the darkness of future past, the magician longs to see, one chance out between two worlds, fire walk with me!” Noin runoiltiin Twin Peaksissä

Viikko 30

Koko perhe ruokailee yhdessä

Korentoja piti kuvata lentoon, tai siis piti yrittää. Ei natsannut, mutta kun rantaheinikossa möyrii niin aina sieltä jotakin löytää, myös kuvattavaa. Kuva on otettu Kauhajärvellä Lapualla, triathlonistin maaliintuloa odotellessa ihan mukavaa hommaa. 

Viikko 31

Suomen yleisin lintulaji

Rautavaarakohan se lauloi, että "tänään ei lauluja synny". Sama se pätee moneen muuhunkin juttuun, esim. juurikin nähin kuviin. Kaiken laista homman moskaa kasaantui töiden lisäksi niin, ettei millään ehtinyt kameraa ulkoiluttaa. Sunnuntai aamuun jäi, eikä silloinkaan mitään hurraa huutoja. Marinkaisten Kiponpauhasta sentään aina jotakin löytää. Liroja, pikkutylli, lokkeja, sorsia ja pajulintuja. Enpä olisi uskonut että pajulintu on Suomen yleisin lintulaji, mutta niin väittää Wikipedia ja Lasse J.Laine täsmentää että etelässä peippo, pohjoisemmassa päinvastoin. 

Pian on taas aika kun ikävöi näitä olosuhteita. Kirkkaana aamuna 700 millisellä (1,4x 500mm) vapaalta kädeltä kuvasin tuon. Ei onnistu muutaman viikon kuluttua ;-)

Ihan omalla tunnistuksella tuon pajulinnuksi arvelen, korjatkaa kommenttiin jos onkin tiltaltti tai sirittäjä. 

Viikko 32

Elokuun illat

Taas auringonlasku, mutta kun se vaan on niin hieno hetki. Super helteet jatkuivat vielä koko viikon, lämpötila huiteli yli kolmenkymmnen. Silloin lämmin ilta meren rannalla on parasta, mitä kuvitella saattaa.

Kuva on otettu Siipyyssä Kiilin venesatamassa. Mukava yöpymispaikka Turkuun mennessä.  

Viikko 33

Nyt tarkkana (Kalasääski, Pandion haliaetus, Osprey)

Laitetaanpa lentokuva kalasääskestä, niitä kuitenkin vähemmän näkyy. Pohtiolammella kävin taas, ylätornissa kuten viimevuonnakin. Sattaa olla että kuvat vähän paranivat, mutta kovin saman laisia tietysti kuin viimeksi. Alakojuihin olisi päästävä, jotta jotakin uutta syntyisi.

Yritän koota pienen jutun kuvausreissusta kunhan ehdin. 

Viikko 34

Puistokiitäjäinen, Carbus nemoralis

Koko kesän ollut mielessä että jotakin koppakuoriasia olisi mukava kuvata. Nyt kohdalle osui omalla pihalla tämä kuparihaarniskainen sarvikas. Ei aavistustakaan mikä se, enkä lyhyellä selaamisella löytänyt mitään vastaavaa. N. 2cm pitkä, maassa niitä oli kaksi, mutta tuo poseerasi vanhan viinimarjapensaan tuen päällä, eikä ollut millänsäkään vaikka aika läheltäkin kuvasin. Hengissä kuitenkin koska tuntosarvet ja purukalusto liikkuivat.

Jos nimi on tiedossasi niin laita kommentteihin. Lisään sitten. 

Nopeasti se selvisikin, elikkä Puistokiitäjäinen, Carabus nemoralis

Viikko 35

Sinirinta, Luscinia svecica

Kaksi hankalaa kuvausviikkoa takana, kuitenkin tänään Vattajan Kalsonnokkasta sinirinta löytyi. Rauhaton tausta, mutta eipä tuo suostunut tulemaan tuon paremmin esille. Nätti lintu, nopea liikkeinen ja vaikea ruovikossa saada kuvaan. Tuosta sienestä jotakin syötävää kuitenkin löytyi ja jäi siihen hetkeksi hommiin.

Rannalla oli tyllejä ja muitakin kahlaajia, mutta mennään tällä. 

Viikko 36

Minimalismiako?

Viikolta kertyi monen näköistä syksyistä lähi- ja makrokuvaa. Olin kotokylällä muutaman päivän ja kuljeskelin paljon aamusumuisilla pelloilla. Kastetta oli hämähäkin verkoissa, oksissa, lehdissä joka puolella. Kuvia kertyi paljon, luulen että parempiakin kuin tämä, mutta tähän nyt vaan mielistyin. 

Viikko 37

Revontulet, Auroras Pudasjärvi 12.-13.9.

Tässä meikäläisen ensimmäinen yritelmä revontulista. Ruskaretkelle olin menossa kohti Kuusamoa kun huomasin että revontulia on odotettavissa. Kuusamoon en olisi ehtinyt, enkä oikein keksinyt muutakaan hyvää paikkaa niin kurvasin Syötteelle. Hiihtoreissuilta muistin Luontokeskuksen takana olevan suon ja ajattelin se sopisi kuvauspaikaksi. 

Suo vaan oli talvisissa muistikuvissa paljon aukeampi kuin nyt. No, taas pitää lohduttautua sillä, että jostakin on aloitettava. Joka tapauksessa mahtava kokemus yksin suon laidassa kun taivas leimusi vihreänä. Vihreänä minä sen nimittäin omin silmin näin. Ikä on tehnyt tehtävänsä ja punertavat ja lilat sävyt näkyivät vasta kuvissa.

Muokkaaminen vaatii harjoittelua, mutta tämä nyt ensimaistiaisena. En esim. osaa korjata Samyangin 14 miilisen vääristymiä.  

Viikko 38

Pähkänänkallio, Kuusamo

Ruskaretki eteni Kuusamoon, Konttaisen päällä olin vielä yhden alkuyön reposia kyttäämässä, mutta eipä niitä enää näkynyt. Pähkänänkalliolle oli päästävä vaikka tie on aika kamalaa asuntoautolle. Menin varmaankin puolisentuntia 10km matkaa. 

Paljon kuvattu paikka, eikä ihme. Mahdottoman komea on Kitkajoki alhaalla. Paikalliset sanoivat, etteivät valot olleet ihan parhaat ja usvaakin hiukka vähemmän kuin viimevuonna, mutta hienoa silti.

Viikko 39

Tähän piti laskeutua kotka...

Niinpä, tähän ruskamaisemaan piti lasketua tänään kotka, näihin valoihin ja taustoihin. Samoin kuin eilen kun Hannu oli kojussa ja minä en. Tai niin kuin toissapäivänä 18 minuuttia sen jälkeen kun olimme Hannun kanssa postuneet kojusta. 

Olisihan se passannut tuohon tosi hyvin, väreiltään ja muutenkin. Mutta tuli korppi, kaarne pahanilmanlintu. No, parempi sekin kuin varis. 

Viikko 40

Tundrakurmitsa

Tätä kahlaajaa tunnistettiin ihan tosissaan. Kokeneetkaan eivät olleet aivan varmoja, olisi pitänyt nähdä siiven alusta, kainalo, kun se on musta kyseessä on tundrakurmitsa, jos vaalea silloin se on serkkunsa kapustarinta. Kuitenkin äänin 3-1 asiantuntijat päätyivät nuoreen tundrakurmitsaan, perusteena tukevahko nokka ja pitkät, tummat jalat. Harrbådassa, jossa kuva on otettu, oli tuohon aikaan molempia, enkä minä älynnyt siiven alustaa katsoa. 

Viikko 41

Pohjantikka

Olisihan tuo nyt parempikin saanut olla. Joka tapauksessa ensimmäinen kuvani pohjantikasta. Hiukka kauempaa otin muutaman, joissa keltainen päälaki näkyy paremmin, mutta onhan tuossakin häivähdys. Ohtakarissa olin sunnuntai aamupäivän, ajatuksena kuvata pyrstötiaisia. Iso parvi niitä siellä olikin, mutta viihtyivät puiden latvoissa, eikä kuviin mitään mahdollisuutta. Olin jo pois lähdössä kun tuon huomasin. Ensiviikolla on vielä yritettävä joku aamu, josko osuisi hiukka paremmin. 

Viikko 42

Viirupöllö

Tällä viikolla olen varovasti yrittänyt saavuttaa viirupöllön luottamusta. Kolmena päivänä kävin sitä katsomassa ja kuvaamassa. Ensimmäisellä kerralla vain näin sen, toisella sain kuvan kaukaa ja sitten se lähti. Samoin kävi aluksi tänään, mutta kun oli aikaa odotella niin vähitellen se päästi lähemmäksi ja lopulta saalisti pari myyrää eikä kiinnittänyt minuun mitään huomioita. 

Saalistuksen jälkeen se vetäytyi nukkumaan, en yrittänytkään häiritä sitä enempää. Sinne se jäi nukkumaan ja minä yritän lähestyä sitä uudelleen ensiviikolla jos se vielä reviiriltään löytyy. 

Viikko 43

Viirupöllö edelleen ;-)

Toinen viikko viirupöllön parissa, kahtena päivänä lähes kokopäiväistä kuvaamista. Vähitellen luottamus tuntui kasvavan, ja pöllöt päästivät aika lähelle. Mukava tunne jäi kuvaustilanteesta, josta lähti itse pois ja pöllö jäi paikalleen. Luulen, että sillä tavalla pöllö oppii huomaamaan, että aikeeni ovat hyvät, tai eivät ainakaan pahat. 

Kuvauskaverini Jani on hommassa kilometrin edellä, tuntuu että hän voi suurin piirtein kuvata puun alta kun pöllö istuu alaoksilla. Ihailtavaa osaamista!

Toivottavasti homma jatkuu taas alkavalla viikolla, tilhet ja pieni parvi taviokuurniakin oli saapunut. Nekin ovat haaveissa. 

Viikko 44

Taviokuurna

Viirupöllöt lähtivät Ohtakarista, ainakin siltä nyt näyttää. Vielä torstaina molemmat löytyivät, mutta eivät enää perjantaina. Etsin niitä ensiksi yksin, mutta en löytänyt. Apuun tuli iltapäiväksi vielä "petolintutohtori" Jani, jos joku pöllöt löytää niin hän. Ei vaan näkynyt, eikä kuulemma lauantainakaan. 

Syitä tietysti mietittiin. Arvailuksihan se menee, mutta myyrien väheneminen ja/tai pitkään jatkunut kova tuuli, jopa myrsky, lienevät todennäköisimmät. Ei pienoiskiväärikään taida täysin pois suljettu olla, valitettavasti. 

Pitkään niitä saimmekin seurata ja kuvata. Hieno jakso!!!

Pöllöjen ohessa näkyi tietysti muitakin lintuja, näyttävimpiä tilhet ja taviokuurnat. Tihiä vain pieni parvi, mutta taviokuurnia oli paljon. Useita parvia, ehkä yhteensä 60. Ohtakarin pihlajat vaan ovat hiukan ongelmallisia taustojen suhteen, mutta tuossa nyt yksi rauhallisimmista taustoista, joissa lintukin on siedettävästi. 

Myös hippiäiset ovat kadonneet, pyrstötiaiset vähentyneet. Pähkinänakkeleita on useita, ainakin kahta alalajia. Bongarit etsivät verkoilla kolmattakin, mutta ilmeisesti eivät löytäneet. Dna se lopullisesti vahvistaa. 

Viikko 45

Marraskuu, harmaa

Harmaata tuhnua, alkuviikosta kun oli valoa ei päässyt kuvaamaan. Lauantai oltiin kuvauskurssin kanssa Harrbådassa. Jotakin piti yrittää, vähän meni väkisin vääntämiseksi. Poislähtiessä sentään 3 pulmusta löytyi niemen kärjestä. Liian hämärää pienten lintujen kuvaamiseen, samoin tänään aamupäivälläkin, mutta jospa ne vielä hetken pysyisivät tuolla ja ehtisi tulla hiukan kirkkaampi päivä. 

Sitä odotellessa. 

Viikko 46

Kuusitiainen

Harmaita päiviä lisää, vähissä on valo. Sannanrannalta pongasin hyvän tiaispaikan, lapintiaista lukuunottamatta muut löytyivät. Edelleen pyrstötiaiset kuvaamatta, nopeita, ylhäällä latvoissa tai muuten vaan ei osu. 

Ei ollut ennestään kuvaa kuusitiaisestakaan. Siksipä se viikonkuvaksi. 

Viikko 47

Onnenkoski

Vanha sanonta, työt haittaavat harrastusta, toteutui taas. Alkuviikko kului töissä, iltapimeällä ei huvittanut lähteä enää minnekään. Perjantaina oli lähtö kohti Turkua, Onnenkoskelle jaksoin ajaa ja tässäpä lauantai aamun sininen hetki sieltä. 

Viikko 48

Kiviä 

Tämmöstä tämä välillä on, kivistä, koleaa ja harmaata. Mutta puolensa siinäkin

Viikko 49

Pulmunen

Tasaisen harmauden keskelle osui yksi suht' selkeä aamupäivä. Se oli hyödynnettävä ehdottomasti. Siispä kohti maakunnan valoisinta paikkaa, ei se nyt kuitenkaan kovin aurinkoinen ollut, länteen kun nämä meidän rannat enimmäkseen aukee. Aurinko jäi niin matalalle tai hennon pilviverhon taakse, että edelleen sai tuskailla valon puutteen kanssa. 

Eikä ollut paljon kuvattavaakaan, Ohtakarin rannalla on ollut pikku parvi pulmusia, nyt niistä ei löytynyt kuin yksi, joka liikkui vilkkaasti pitkin rantaa. Aallot ovat tehneet kauniita kuvioita rantahiekkaan, siihen olisin halunnut linnun kuvata, mutta silloin kun kuviot näkyivät, ei näkynyt meri ja päin vastoin. Päädyin meritaustaan, aaltojen muodot saisivat näkyä himpan enemmän, mutta kyllä ne hennosti piirtyvät. 

Viikko 50

No täsä mä jälle ole

Valo vähenee, linnut tuntuu vähenevän, eikä myrskyäkään tullut. Rimmin metsäruokinnlla sentään on jotkin liikehdintää. Töyhtötiasen, käpytikan ja tämän pähkinähakin siellä kuvasin. Päädyin hakkiin, se on jotenkin niin ruman kaunis lintu. 

 

Viikko 51

Hämärän hyssyä

Alkuviikosta nämä näkymät, tosin muuttui jo talvisemmaksi. Tällä nyt kuitenkin mentävä kun ei ehdi asiaan enempää panostaa. Ei ole ollut edes oikein kunnon myrskyä, tuommosta vaan tuulista ja hämärää.

Viikko 52

Pakkasen pörhistämä

Tietysti kuvavuosi olisi ansainnut lopetukseksi jonkun hieman harvinaisemman linnun. Yritystä taas oli, tulokset huonohkot. Harmaapäätikkaa pari kylmää päivää yritin saada, mutta ei vain natsannut julkaisukelpoisesti. 

Kuva viikossa tuli kuitenkin selvitettyä läpi vuoden, ei läheskään aina kovin korkea tasoisesti, mutta liikkeellä projekkti piti. Moniko reissu olisi jäänyt tekemättä ilman "pakkoa"? En tiedä, mutta jokunen luultavasti. 

Kiitos mielenkiinnosta, jos joku on jaksanut koko vuoden ketjua seurata!

Oikein hyvää alkavaa (kuvaus)vuotta kaikille!