TÄSTÄ MINÄ TYKKÄÄN KYLLÄ!

Kuvauspaikkoja koskevat vinkit ovat arvokkaita. Alan olla Jarille velkaa jotakin muutakin kuin monta kiitosta, kun hänen kauttaan sain tietooni uuden kotkakojun Keski-Pohjanmaalla. Olin Halsualla koskikaraa kyttäilemässä kun tuli viestiä, että kiinnostaisko äijää  vielä kotkat. Yhden sanan vastaus riittää tuohon kysymykseen, siis KYLLÄ!

Jokainen itseään kunnioittava kalastaja tuntee kannuslaisen Senioirivaapun  Seniori Vaapun sivuille TÄSTÄ  (sivuilta lisäinfoa kojusta, varauksista jne...) "Hannu the Vaappumies" on yhteistyössä kokeneen luontokuvaajan kanssa löytänyt sopivan paikan ja rakennellut sinne erittäin hyvän kahden kuvauspaikan kojun. Siellä on toimiva lämmitys, hyvät kuvauspaikat ja tilaa kahdelle kuvaajalle, mutta ennen kaikkea, siellä on maakotkia. Niin ja korppeja, niitä lienee siellä missä on hyvää syötävää. Matkakaan ei ole pitkä, autolla hyvää metsätietä muutama kilometri, 300-400m kävelyä helpossa maastossa ja perillä ollaan.

Kuvat katsottavissa myös TÄÄLLÄ 

Blogissa isompana napauttamalla kuvaa.

Hämärän kähmyssä oltiin jo asemissa ja kun kamerat oli viritetty kuvauspöytään, niin jopa korpit tekivät tarkistuslentoja kojun yli. Ne peijoonat vaan ovat niin arkoja, viisaita tai ovelia, etteivät helposti kuvausetäisyyksille tule. Ja jos tulevat niin aamu- tai iltahämärässä useimmiten. Ainakin kuuden parvi niitä paikalla pyöri, mutta nuo kaksi asettuivat kuvattaviksi aamusesta pienessä lumisateessa, että kohinaa kuvassa hiukka on.

Sitten tuli vähän hiljaisempi hetki, mutta se oli itselleni ihan hyvä. Ehdin hiukan testailla uutta hankintaani

(Sigma 120-300mm f2,8 DG OS HSM Sport), jonka nimenomaan kojukäyttöön valovaoimansa takia hankin. Ihan pieniä tarkennuksen hienosäätöjä tein, kun en ollut ehtinyt sillä vielä kuvata. Säätöjähän voi tehdä USB-Dockin kautta itse objektiiviinkin, mutta kävi se noinkin ensihätään. Sillä sitten kuvasin loppupäivän. Tuo korppikuva on vielä otettu vanhalla palvelijalla, Canonin legendalla. Tuossakin olisi valovoimaa kaivattu.

Joskus 11 jälkeen katseltiin, että korpit ne siellä kisailee, mutta kun vähän tarkentelin niin huomasin että kotkahan se olikin tullut n. 100m päähän tarkkailupaikalleen. Oli vaan niin sopivasti kuusen oksien takana että meinasi jäädä huomioimatta. Ei se kovin pitkään malttanut, kun nälkä voitti ja lintu pudottautui lähestymisliukuun. 

Kotka söi kovalla ruokahalulla ehkä 15min ja ponnisti lentoon, myöhästyin tietenkin ja näreen takaa ei kovin tarkkaa kuvaa saa. Luulin että se on hyvästi jätön paikka, mutta eipä mitään. Se kiersi pikku lenkin metsäsaarekkeen ympäri ja palasi tarkkailemaan samaan paikkaan. Korpit sitä hätyyttelivät, mutta eihän kuningas niihin alentunut reagoimaan mitenkään. Aika pian se taas ponkaisi lentoon ja tuli syömään. 

Toisella kerralla valo ei enää ollut ihan parhaimmillaan, mutta ei huonokaan. Kelvollista jälkeä tuli vielä silloinkin.

Olin kojulla maanantaina, tiistaina sain töhin viestiä, että Tuomo oli kuvannut kahdeksan laskeutumista päivän aikana. Arvatkaapa missä lintukuvaajaharjoittelija olisi ollut ihan pikkasen mielellään silloin? Jos arvasit, että syömässä niin voin kertoa että väärin meni.