KUUSAMO - POSIO, minnekäs sitä aloitteleva lintukuvaaja muualle...

Alkuun yleisön pyynnöstä muistutus, kuvat saa isommiksi klikkaamalla kuvaa.

Ja osa on katsottavissa myös TÄÄLLÄ

Kaipasin lunta kaikista siihen liittyvistä harmeista huolimatta. Se vaan kuuluu talveen, eikä sen kiroissa ole juurikaan tarvinnut Keski-Pohjanmaalla tänä sesonkina kärvistellä. Kuusamossa lunta piisaa, mutta ei mitenkään kamalan paljoa sielläkään, sanotaan vaikka että riittävästi.

Tuo ensimmäinen kuva on kännykkä räpsy Konttaisen päältä illan hämyssä. Nousua sinne on vain 500m, mutta en rohjennut lähteä järkkäriä raahaamaan kun polku oli jäinen ja kohtalaisen jyrkkää nousua. Ajattelin että kompuroin kuitenkin ja kuvausreissu loppuu kaluston hajoamiseen. Kyllä sieltä osa porukasta persliukua vastaan tulikin.

Reissun todellinen syy oli kuitenkin mahdollisuus kuvata palokärkeä Petteri Törmäsen kanssa. Petteri on siinä(kin) hommassa varsinainen guru, tuskin löytyy Suomesta toista.

Ensimmäiseksi kuitenkin Kuusamon Kiveskoskelle kokeilemaan koskikaraa. Sitä olen melkein koko talven yrittänyt harjoitella, mutta olosuhteet eivät vaan ole natsanneet. Lähinnä on tietysti ollut valosta puutetta.
Käylänkoski olisi toinen hyvä paikka, mutta päädyin Kiveskoskeen. Onneksi, sillä siellä oli karoja paljon ja vaikka koski on leveä niin kuvausetäisyyksille pääsi aivan mainiosti.

Kun koko talven olen kärvistellyt valon puutteen ja etäisyyksien kanssa niin en malttanut olla ottamatta oikein perusposea kerrankin hyvissä valoissa.

Tämä kara visersi soidinlauluaan niin lähellä, että tarkennus oli 500 millisellä ihan rajoilla. Lauloi oikein todella täysin rinnoin, ja nätistikin vielä lisäksi.

No sitten vielä hiukan erilainen yritelmä karasta.

Aurinko paistoi pienen harson takaa, mutta sopivan kirkkaasti ilman jyrkkiä varjoja. Mainio kuvauspäivä!

Yöpymispaikan vierestä 50m metsään ja ympärillä pyrähteli 6 kuukkelia. Taas yksi hauska, rohkea ja kaunis lintu lisää.

Tämä yksilö oli parven rohkein, istui kaikessa rauhassa ja söi eväät loppuun. Kun eväät loppuivat niin vilkaisi vielä, että etkö meinaa lisää tarjota, jäi vielä nälkä. Toiset vain käväisivät, nappasivat murusia mukaan ja lensivät parin metrin päähän syömään. 

Samalta paikalta toinen poseeraus. Näitä on päästävä kuvaamaan Kuusamon ruskassa. Värit on niin "pal miun maun mukkaan"!

Palokärki on monien uskomusten lintu!

Kolmantena päivänä oltiinkin sitten Posiolla Petterin kanssa kuvaamassa palokärkeä. On se mahtava nähdä ammattimies töissään.

Mutta kelille ei voi kukaan mitään. Harrrrrrmaata oli, varsinkin toisena päivänä, jonka kuvasin yksin. Lisäksi pikkasen huolestuttava homma kun paikalle tuli vain naaras. Urosta ei vaan näkynyt kumpanakaan päivänä. Toivottavasti oli urosten talvipäivillä vaikka Rovaniemellä ja palaa takaisin. Huonompikin vaihtoehto on olemassa, aika todennäköinenkin.

Palokärki on monien vanhojen uskomusten lintu. Se ennustaa esim. kuolemaa, sadetta ja onnettomuutta. Toisaalta palokärjen munalla hieromalla parantuu sairas silmä. Ylemmässä kuvassa näkyvä kieli hammastikkuna oli tehokas "hammasmatojen" kaiveluun.

Itselleni tuohon variksen kokoiseen lintuun liittyy jotain saman laista mystiikkaa kuin kuikkaan. Vaikuttava ääni ja olemus molemmilla. Palokärjen rummutus kuuluu kilometrien päähän.

 

Kuvauspaikka oli mahtavassa maisemassa. Valitettavasti en vaan osannut sijoittaa lintua maisemaan siten, että siitä saisi oikeian käsityksen, jätän siis ne kuvat pois. 

Hiljaista ei ollut silloinkaan kun päivän päätähteä piti odotella. Paikalla pörräsi tiaisia laidasta laitaan, ja oravia piti suorastaan hätistellä pois jotteivat olisi syöneet kaikkia eväitä. 

Vilkas liikkeinen töyhtis hääräsi mukana.

Ja oravalta karkasi aah... aah aaatshiiii!!!!!

Vielä pari kuukkelia lopuksi, on se niin hieno lintu, sekin!

Kiitos Petterille mahdollisuudesta päästä tuollaiseen paikkaan kuvaamaan. Kiitos opastuksesta ja neuvoista! 

Palaamme juttuun!!!

NOVIISI TEERIKOJUSSA, MATS ONNI TIPUJAHDISSA

"Johdatus aiheeseen"

On se hienoa, kun tässä vaiheessa elon ehtoota vielä pääse kokemaan uutta ja oppimaan. Viime syksynä huomasin äkkiä, että minähän olen oikeastaan syntynyt ja kasvanut keskellä "luonnonpuistoa". Ei vaan tullut pantua asiaa merkille silloin aikanaan. Lintujen laulun peitti Pappa Tunturin pärinä ja kevään hajut 2-tahti bensan sulotuoksu. Jotakin teeren pulinaa saattoi kuulla kun mopottimen tulppaan meni piikki ja matka katkesi hetkeksi. No, hämärä mielikuva jostakin kevät(kesä)huumasta on, en vaan enää muista, mitä siihen liittyi. Jotakin mukavaa kai, kun vieläkin hymyilyttää.

Vahvin kouluaikainen luontokokemus oli kahtena kesänä kerätyt ja kuivatut kasvit, yhteensä kai 80, niiden tunnistaminen ja tieteellisten nimien pänttääminen. Ei ollut positiivinen luontokokemus se. Mutta muistanpa kuitenkin: Niittyleinikki, Ranunculus acer, heimo Ranunculaceae, kasvupaikka: kotini läheinen etelän puoleinen kosteahko nurmi (taisi olla hieman kaunisteltua totuutta, täsmällisempi kasvupaikka: lehmähaka, Mansikin sontaläjän vieressä, siksi niin rehevä).

Jos et jaksa lukea juttua niin linkit: joutsen kuviin tästä , ja teerikuviin tästä
On siellä vähän muutakin, "saa katsoo, mut ei oo pakko, hei"

Mutta asiaan!

Maaliskuussa huomasin ilmoituksen "Linnut Kuusamon keväässä" lintukuvauskurssista Kuusamon Opistolla.

Enempiä miettimättä ilmoittautumaan vaan. Onneksi en miettinyt, olisi saattanut tulla rimakauhu, aivan turhaan. Mukavampaa koulutusviikkoa on kirjavalta uraltani vaikea muistaa. 

Pöräytin Deffun opiston p-paikalle jo sunnuntai-iltana(5.5.), jotta olisin varmasti maanantaiaamuna paikalla. Hyvin siinä nukutti ja eikun aamulla ilmoittautumaan Tyystälän Annalle, opiston aurinkoiselle, huippu ystävälliselle kurssisihteerille. 

Kaikki kurssit alkavat esittelyllä, niin tämäkin. Eipä siitä enempää kuin että kurssin opettajana toimi Petteri Törmänen, luontokuvaaja viimeisen päälle ja Suomen paras palokärki-spesialisti. Sanon minä!

Meitä kurssilaisia oli kaikkiaan 3, ei siis ainakaan liikaa, mutta sopivasti, kuten saimme viikon mittaan todeta.

Joutsenkojulla

Pakollisen teoriaosuuden jälkeen päästiin heti illalla kuvaamaan joutsenkojulle.  Ei tarvinnut miettiä, että onkohan lintuja kun kalkatus kuului jo maantielle asti. Enimillään 26 joutsenta pyöri 5-50 metrin päässä kojusta. Niinhän siinä kävi, kuten kokemattomalle käy. Ilman suunnitelmaa annoin Canonin rallattaa ja muistikortti sai kystä kyllin. Ehkä olisi kannattunut vähän miettiä, mitä haluaa kuvata. Hyviä tappelukuvia sain, mutta ohi meni joutsen pariskunnan näyttävä lasku ihan lähelle.

Onneksi sentään tuli toinen, vähän kauemmaksi vaan, ettei ihan niin näyttävästi liukunut linssin eteen.

Nelisen tuntia me kojuilla oltiin, eväät maistui ja aika kului huomaamatta. Valo vaan parani loppua kohden ja melkein piti pyytää Petteriltä jatkoaikaa kun hän alkoi ehdotella poislähtöä. Mutta joutihan tuolta lähteä kun isäntäväkikin meni nukkumaan.

Yksi erikoisuus bongattiin opistolle palatessa. Monet kokeneetkaan luontoihmiset eivät nimittäin ole nähneet soivaa koppeloa, joka tepasteli tiellä kun takaisin ajeltiin. Äkkiä auton ikkunasta otettu räpsy.

Tiistaiksi tehtiin ohjelmanmuutos niin että teerikoju siirrettin keskiviikoksi kun säät lupaili parempaa.

Kuitenkin jo viideltä oltiin taas autossa uusia kohteita etsimässä. Ja nähtiinhän me kaikenlaista nelijalkaista ja siivekästä. Tämä teeri osasi poseerauksen, tuli oikein pönötys. 

Iltapäivä kului kuvia arvioidessa ja elpyessä. Aikaisin nukkumaan jotta seuraavana aamuna olisi vireessä jo aikaisin.

Teerikojulla

Rankat on lintukuvaajan aikataulut. Vaikea  oli vanhan herätä kolmelta aamuyöllä kun lähtö kojulle oli sovittu neljäksi. Ajomatkaan kului runsas 30min, joten jo ennen viittä oltiin pellon laidalla ja sielläpä oli jo täysi meno päällä. Petteri vakuutteli, että teeret palaavat kyllä, kunhan päästään kojuihin. Ja niin kävikin, tuskin oli sisään päästy kun jo ensimmäinen kukko lehahti pellolle. Käytössämme oli kaksi kuvauspaikkaa, Erja ja Mika ottivat pystykojun, Petteri ja minä makuukojun. 

Jos kokemattomuus ilmeni joutsenkojulla, niin nyt vielä enemmän. Valaistus oli haasteellinen, vaikka oli

aurinkoinen aamu niin teeriä ei oikein voinut käydä pyytämässä otollisempaan paikkaan, eikä odottamaan jotta minäkin saisin säädöt kohdilleen ja tarkennuksen osumaan. Myös kaluston puutteet alkoivat paljastua. Canon 60D on ihan mukava kamera, mutta tarkennus ei ole nopein mahdollinen eikä täsmällisin. Myös käyttämäni objektiivi olisi saanut olla valovoimaisempi. Nyt oli kiinni Canon 100-400mm f4,5-5,6 L IS USM, ihan hyvä linssi, mutta kun 60D ei oikein hyvin siedä yli ISO800 niin suljinajat menivät väistämättä pitkikisi ja toimintakuviin tuli liike-epäterävyyttä. 

Petteri kyllä tarjosi käyttööni linssiä (Canon 500mm f2,8 L IS II USM), jota kuka tahansa ammattilainenkin kuolaisi. Yllätin itseni, sain kiitettyä ja kieltäydyttyä kunniasta. Tosin ääni taisi vähän värähtää ;-)) Siinäpä olisi ollut tutuille selittelemistä jos metadata olisi paljastanut, millä tuli kuvattua. 

Teerien esittämä näytelmä oli kyllä niin hieno ja itselleni livenä uusi, että siinä olisi ollut katsomista ilman

kuvaamistakin. Jotakin kuitenkin sain tallentumaan. Jälki ei ole niin hyvää kuin toivoisin, mutta yritän muistaa harrastajan (=minä), kehittyneen harrastajan (=esim. Erja) ja ammattilaisen (=Petteri) eron, ja tietty myös kaluston.

Teerikojulle olisi tehnyt mieli toisenakin aamuna, mutta saattaapa olla hyvä jotta nälkää jää tulevaisuuteenkin.       

Teerikanoja näyttäytyi vain 2-3, mutta isäntiä oli pöyhistelemässä ehkä 6-8.

Palatessa käytiin tapaamassa Suomen varakkainta palokärkeä, jolla Petterin kertoman mukaan on 3 asuntoa Rukan parhailla paikoilla ja näkymät suoraan rinteeseen. Naaralla pitää kuulemma olla valinnan varaa! Meikäläisellä ei ole edes sitä ensimmäistäkään, siis mökkiä Rukalla.

Jotta joku jaksaisi loppuun saakka, lopettelen ja totean että puitteet tällaiseen opetukseen ovat  Kuusamossa loistavat, kuin myös Kuusamon Opistolla. Toivottavasti työnalla olevat suunnitelmat toteutuvat.
Petteri Törmäsellä on valtava osaaminen, luonnontuntemus ja opetustyyli, joka toimii ainakin meikäläiseen hienosti. Ei mitään oman erinomaisuuden tyrkyttämistä vaan hienovaraista ohjausta ja vihjeitä, kuinka kannattaisi tehdä.
Jos lunnon kuvaaminen yhtään kiinnostaa, etkä  ihan vielä tunne olevasi valmis maisteri, niin tarjontaa selaamaan, hopi-hopi: http://www.kuusamo-opisto.fi/luontokuvaus/

Mahottoman mukavia olivat myös kurssikaverit Erja ja huumormies Mika. Kiitos mukavasta viikosta!

Seuraavalla kerralla osaan ehkä ottaa huomioon nyt opittuja juttuja ja kehittyä(?) pienin askelin tässä hienossa harrasteessa, jossa voi toteuttaa itseään niin monin tavoin.